Kiistoja porvarien ja kommunistien kanssa

Kiistoja politiikan sisällöistä

Usein mahdolliset kiistat pystyttiin ennakoimaan ja asioista sovittiin ennen virallisia kokouksia, kabineteissa. Näin oli esimerkiksi kaupunginhallituksen puheenjohtajien kohdalla, niistä ei jouduttu juuri koskaan äänestämään. Vastustaja oli tuttu ja niin olivat vastustajan argumentitkin. Kun vasemmisto vuonna 1924 halusi rakentaa lisää kunnallisia asuntoja, perustelivat sosialidemokraatit rakennuskustannuksia sillä että köyhäinhoidosta ja lasten huostaanotosta koituneet kulut vastaavasti vähenisivät.

Kunnallinen rakennustoiminta olikin valtuuston kiistakapuloista suurimpia. Porvarilliset olisivat mielellään rakentaneet puolikunnallisia taloja, jotka asukkaat sitten ostaisivat itselleen. Sosialidemokraattien mielestä kaupungin tuli rakentaa täyskunnallisia taloja, joissa asukkaat olisivat pysyvästi vuokralla myös normaaliaikoina, kun porvarillisten mielestä täyskunnallinen rakennustoiminta kuului sota- ja muihin poikkeusaikoihin. Sosialidemokraattien mielestä puolikunnallinen rakentaminen ei hyödyttänyt niitä, joiden asunnon tarve oli kaikkein suurin. Kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa käytiinkin useampaan otteeseen kiivasta keskustelua siitä, miten kaupungin rakentamiseen varatut rahat tuli sijoittaa: täys- vaiko puolikunnalliseen rakentamiseen.

Kansalaissodan perintö näkyi myös tamperelaisessa kunnallispolitiikassa. Valtuustossa kiisteltiin "periaatteesta" usein kansalaissodan päättymisen ja talvisodan asevelihengen heräämisen välillä. Sosialidemokraatit eivät olleet ollenkaan innostuneita suojeluskuntien järjestämistä Tampereen valtauksen muistojuhlista. Alussa myös itsenäisyyspäivää vierastettiin. Kansalaissodan päättymisen muistopäivänä suostuttiin liputtamaan vasta, kun päivästä tuli lain voimalla puolustusvoimain lippupäivä ja virallinen liputuspäivä. Hämeenpuistoon rakennettu Vapaudenpatsas haluttiin poistaa vielä pystyttämisen jälkeenkin, mutta lääninhallitus oli eri mieltä. Sosialidemokraattinen pormestari kieltäytyi osallistumasta Turun 700-vuotisjuhliin, kun kuuli, että myös kenraali Mannerheim oli kutsuttu, vaikka pormestari oli jo ilmoittanut osallistuvansa. Kuuluisassa vuoden 1933 lippujupakassa sosialidemokraattisella valtuustoryhmällä ei liene kuitenkaan ollut päällepäsmärin roolia, luultavasti sosialidemokraattiset valtuutetut eivät päätöstä tehdessään edes tienneet aikeesta nostaa salkoon punaisetkin liput.

Ääripäitä vastaan

1930-luvun alku oli poliittisesti tukalaa aikaa. Sosialidemokraateilla oli kiistaa niin kommunistien kuin IKL:n kanssa. Valtakunnallisesti SDP vastusti kommunistilakeja ja äänesti ne yli vaalien määrävähemmistönsä voimin. Samalla kuitenkin käytiin ankaraa taistelua työväenjärjestöistä. Muun muassa Suomen Ammattijärjestö, Työväen Urheiluliitto ja Sos.dem. nuorisoliitto jäi kommunistien haltuun. Sen sijaan TUL:ssa vuoden 1929 liittokokouksessa valituista liittotoimikunnan jäsenistä enemmistö oli sosialidemokraatteja. Vuoden 1930 aikana kommunistiset urheiluseurat erotettiin liitosta ja TUL:sta tuli kokonaan sosialidemokraattinen.

Tampereella sosialidemokraattien ja kommunistien välinen taistelu ammattiyhdistysliikkeessä näkyi ammattiyhdistystoiminnan tehokkuuden vähenemisenä. Työnantajat käyttivät riitoja hyväkseen muun muassa puusepänalalla. Työnantaja erotti työntekijöitä, sanoi Tampereen Puuseppien ammattiosastolle että erotetut olivat olleet työrauhanrikkureita ja kommunisteja - ja niinpä ammattiosasto jakautui asian tiimoilta ja tuli toimintakyvyttömäksi.

Näinä vaikeina aikoina poliittinen toiminta Tampereen sosialidemokraattisessa liikkeessä piristyi 1920-luvun lopulla ja huvitoiminnan osuus jäi vähäisemmäksi. Esimerkiksi työväentalossa syyskuussa 1930 pidetty tilaisuus, jossa Väinö Tanner puhui, veti konserttisalin ääriään myöten täyteen. Työväenliikkeen jäsenillä oli IKL:n aikoina vaikeaa, muun muassa Tampereen työväen soittokunnan jäseniä painostettiin. Niinpä haettiin yhteistoiminnasta voimaa. 1930-luvun lopulla, kun taloudellinen ja poliittinen tilanne maassa parani, lähtivät myös tamperelaisten puolueosastojen jäsenmäärät nousuun.