Vanhoja ja nuoria tamperelaisia

Syntyvyyden pudottua vuoden 1910 tienoilla, alkoi nuorempien ikäluokkien osuus kaupungin väestöstä supistua hiljalleen. Tamperella, runsaasta muuttovoitosta johtuen, nuorten ikäluokkien osuus ei ollut missään vaiheessa niin suuri kuin joissakin suomalaisissa maalaiskunnissa.

Suurissa kaupungeissa on alle 14 vuotiaiden osalta enemmän poikia kuin tyttöjä. Ikäluokasta 15-19 lähtien naisten enemmyys Tampereella verrattuna muihin kaupunkeihin on selkeästi suurempaa. Vasta yli 60-vuotiaiden osalta vanhojen naisten osuus verrattuna vanhoihin miehiin nousee kaupungeissa yleensä Tamperetta suuremmaksi. On kuitenkin huomattava katsoa ikärakennetta sekä suhteellisina että absoluuttisina lukuina, sillä tässä tapauksessa varsinaiset luvut paljastavat sen minkä suhteellinen tarkastelutapa kadottaa. Tosin suhteelliset luvut kertovat hyvin sen, että ikäjakaumat eivät poikenneet toisistaan kuitenkaan niin paljon kuin olisi voinut olettaa.

Ikäluokitukseen nähden on niinikään huomattavissa, että verraten suuri osa väestöstä kuuluu ikäluokkiin 10-19, 20-29 ja 30-39. Tämä johtui siitä, että mainittujen paikkakuntien ja varsinkin suurimpien kaupunkien väestön lisääntymisessä luonnolliset tekijät, syntyneisyys ja kuolleisuus, ovat vähemmän tärkeitä kuin sisäänmuutot, joiden runsaus ensi sijassa määrää väenlisäyksen runsauden. Siten työkykyisimmät ikäluokat, jotka yleensä runsaslukuisimmin ottavat osaa muuttoliikkeeseen ovat poikkeuksellisen voimakkaasti edustetut.

Tästä on seurauksena myös se, että kaupungeissa, joissa työpaikkojen määrä lisääntyi voimakkaasti, ikärakenne muuttui keskeltä paksuksi. Pienissä kaupungeissa, missä työpaikkojen määrä ei juurikaan kasvanut, olivat nuorempien ikäryhmien osuudet suhteellisesti suuremmat, koska sellaiset kaupungit ennen kaikkea luovuttivat työikäistä väestöä suurempiin kaupunkeihin.