Naimaton, nainut, eronnut vai leski

Tampereen naisenemmyys on synnyttänyt monenlaisia tarinoita. Tosin kerrotaan turkulaisistakin kaikenlaisia "kyl määkin turuus"-tarinoita. Tamperelaiselle miehelle oli avioituminen ainakin tilastollisesti helppoa. Kun taas naisille se oli suhteellisesti mitattuna vaikeampaa. Koska luvuissa on mukana myös 15-vuotta nuoremmat, naimattomia oli eniten sekä miesten että naisten keskuudessa.

Kuitenkin pitää muistaa, että tästä sukupuolten välisestä määrällisestä epätasapainosta johtuen avioliittoisuus oli kaupungissa varsin korkealla tasolla, ja erityisen korkealle se nousi kun lama-ajan vaikeuksista kaupungissa selvittiin. Matemaattinen tosiseikka oli kuitenkin se, että kaikille naisille ei tahtonut löytyä omaa miestä, varsinkin kun miehet tuppasivat kuolemaan naisia aikaisemmin. Tästä syystä leskien osuus oli suurempi naisten kuin miesten joukossa. Kun nainen otti taasen eron, oli uudelleen avioituminen tilastollisesti vaikempaa kuin miehillä. Naimattomien miesten osuus koko kaupungin urosjoukosta oli kuitenkin suhteellisesti korkeampi kuin naimattomien naisten osuus kaupungissa asuvasta hameväestä.

Tampere suurista kaupungeista kaikista nurkkakuntaisin, eli vuosina 1920 ja 1930 paikkakunnalla syntyneiden osuus prosentuaalisesti suurin 44-45 %. Tosin Helsinkiä lukuunottamatta muissa suurissa kaupungeissa tilanne oli hyvin samankaltainen. Mutta kun huomataan, että paikkakunnalla syntyi suurin piirtein yhtä paljon poikia ja tyttöjä. Lisäksi tiedetään, että naisten muuttoliike Tampereelle oli miesten muuttoliikettä suurempi ja että naisten avioitumisen oli vaikeampaa. Tällöin joku voisi luulla, että nimenomaan muualta tulleet jäivät vanhoiksi piioiksi ja pojiksi, mutta: Laskentapaikkakuntien syntyperäisessä väestössä oli naimattomien suhdeluku suurempi, kun taas leskien ja eronneiden suhdeluku suurempi muualla syntyneiden keskuudessa. Täytyisikö tätä tulkita siten, että se joka lähti liikkeelle, pysyi myös liikkeellä eli vierivä kivi ei sammaloidu.