Apua ja oppia ammattiin

Punaorvoista ammattimiehiä

Valtiovalta oli aluksi osallistunut ainoastaan alle 15-vuotiaiden punaorpojen huoltoon. Vuonna 1921 sosiaalihallitus ryhtyi maksamaan avustusta 17 ikävuoteen asti, mikäli kunnat suorittivat oman osuutensa. Vuonna 1923 sosiaaliministeriö ryhtyi tukemaan erityisesti punaorpojen ammattikasvatusta, koska varsinaisen elatusavun tarpeessa olevien orpojen määrä väheni. Ammattiopissa oleva punaorpo saattoi saada avustusta 19-vuotiaaksi asti. punaorpojen ammattikasvatusta tuettiin, koska heistä haluttiin kasvattaa nimenomaan ammattitaitoisia työmiehiä.

Tampereella punaorpoja opiskeli Tampereen kaupungin poika-ammattikoulussa ja yleisessä ammattilaiskoulussa. Poikia oli myös ammattioppilaina tamperelaisten käsityö- ja teollisuusyritysten palveluksessa. Ammattioppiavustusta oli erityistapauksissa mahdollsita saada myös oppikoulun käyntiin. Edellytyksenä oli, että oppilas oli poikkeuksellisen lahjakas.

Punaorpohuollon merkitys

Punaorpojen huoltojärjestelmällä oli monitahoinen merkitys suomalaisen lastensuojelun historiassa. Punaorpojen huollon kautta käynnsitettiin sellaisia toimenpiteitä, jotka myöhemmin tulivat koskettamaan myös muita vähävaraisia lapsia. Punaorpojen huolto vaikutti myös lastenkotien, lastenseimien ja lastentarhojen perustamiseen. Vuonna 1917 lastenkoteja oli Suomessa vain 19 mutta pari vuotta myöhemmin jo 183. Yksityiset yhdistykset perustivat ahkerasti lastenkoteja, koska saivat valtionapua. Esimerkiksi Tampereen NNKY perusti punaorpoja varten Kuuselan lastenkodin Härmälään.

Työväenjärjestöjen avustustoiminta

Työväenjärjestöt avustivat punaorpoja. Elokuussa 1918 perustettiin Suomen työläisten avustuskomitea. Se keräsi tietoja apua tarvitsevista perheistä ja kokosi varoja. Tampereella Tampereen Työväenyhdistyksen Naisosasto perusti sotaorpokomitean kesäkuussa 1920. Paikalliset avustuskomiteat järjestivät iltamia, myivät merkkejä ja lehtiä punaorpohuollon hyväksi. Tavaksi tuli viettää 1920-luvulla myös valtakunnallista punaorpopäivää.