Kolea kuoleman kevät

Sää

Pitkän ja kylmän kevään jälkeen koitti erityisen lämmin heinäkuu, jonka aikana keskilämpötila kohosi 19,2 asteeseen. Kesä jäi kuitenkin lyhyeksi, kun elokuussa ilmat viilenivät uudelleen koleiksi. Viileän syksyn ja kevään sekä lyhyen, kuuman kesän vastapainona oli kohtalaisen leuto talvi, jonka kylmimmän kuukauden tammikuun keskilämpötila oli -5,4 ºC. Koko vuoden keskilämpötila oli 4,0 ºC. Myöhäinen talventulo sai aikaan sen, että Näsijärvi jäätyi vasta 20. päivä joulukuuta ja vapautui jäistä 9. toukokuuta. Kesä oli paitsi viileä myös melko runsassateinen kesäkuun ollessa vuoden sateisin kuukausi. Syksy puolestaan oli harvinaisen kuiva, mutta sen sijaan marraskuussa satoi paljon vettä. Vuotuinen sademäärä oli 636,2 millimetriä, mikä oli hieman keskimääräistä suurempi aiempaan tarkasteluajanjaksoon verrattuna. Vuosi 1916 oli kaikkiaan säidensä puolesta viileä ja sateinen.

Taulukko 1. Lämpötilat celsiuksen asteissa kuukausittain vuonna 1916 ja vertailujakson 1886-1900 aikana.

Väestökehitys

Vuonna 1916 Tampereella syntyi 819 ja kuoli 951 henkeä. Muuttovoitto kasvatti Tampereen väkilukua 251 hengellä, sillä kaupunkiin muutti 1897 ja kaupungista pois 1641 henkilöä. Yhteensä vuonna 1916 T ampereen väkiluku oli kirkonkirjojen mukaan 45560 henkeä, joista miehiä oli 20137 ja naisia 25423. Edellisestä vuodesta lisäystä väkilukuun oli tullut 261 henkeä. Merkittävää vuoden 1916 väestökehityksessä oli, että luonnollinen väestönkasvu kääntyi huomattavaan laskuun kuolleisuuden ylittäessä syntyvyysluvun ensimmäistä kertaa koko 1900-luvun aikana.

Keväällä 1916 Tamperetta koetteli ankara lavantautiepidemia. Epidemia levisi Näsijärvestä otetun juomaveden kautta, minkä johdosta vedeottopaikan vettä tutkittiin moneen otteeseen. Kuvassa Tampereen terveyspoliisit ottamassa vesinäytteitä Näsijärvestä vuonna 1916. Kuva: Paavo Autere, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Lavantauti

Vuosi 1916 piirtyy Tampereen historiaan yhtenä synkimmistä kaupunkilaisten terveydentilan suhteen. Tamperetta ravisteli ennennäkemättömän raju lavantautiepidemia, joka alkoi levitä jo loppuvuodesta 1915 puhjeten täyteen mittaansa vuoden 1916 tammi-, helmi ja maaliskuun aikana. Tauti levisi kaupunkilaisten keskuuteen vesijohtoa pitkin lavantautibakteereja sisältäneen juomaveden välityksellä. Bakteerit olivat lähtöisin Näsijärven pintavedestä, jota johdettiin vesijohtoon vain karkeasti suodatettuna ilman minkäänlaisia puhdistustoimenpiteitä. Lavantaudin leviämistä ja tuhoisaa vaikutusta edesauttoivat sota-ajan heikot ravinto- ja asuinolot asuntojen ollessa ahtaita ja epähygieenisiä. Tartunnoilta ei ollut täysin suojassa kukaan, mutta pääosin tauti koetteli köyhää työväestöä, joiden osuus kaikista lavantautiin kuolleista oli 81%. Kaikkiaan lavantautiin sairastui vuoden 1916 aikana 3157 ja menehtyi 273 henkeä.

Juomaveden paljastuessa syylliseksi lavantautiepidemiaan viranomaiset ryhtyivät toimiin veden puhdistamiseksi. Vesijohtoon johdettavaa vettä alettiin puhdistaa voimakkaalla kloorikalkkiliuoksella maaliskuun alussa ja tulokset olivat positiivisia tautitartuntojen määrän laskiessa nopeasti seuraavien kuukausien aikana. Kesäkuuhun mennessä epidemian leviäminen oli pysähtynyt, jonka jälkeen ilmeni enää lähinnä yksittäisiä tartuntatapauksia. Tätä ennen epidemia oli kuitenkin jo ehtinyt iskeä kaupunkilaisia kovalla kädellä jättäen jälkensä moneen tamperelaiseen kotiin.