Vuoden 1918 tapahtumat Tampereella

Tampereella oli oma merkittävä osansa vuoden 1918 tapahtumien kulussa. Kaupunki ajautui tammikuun lopulla kumouksellisten valtaan, ja käynnistynyt sisällissota jakoi kaupungin asukkaat kahteen leiriin: vallankumousta tukeneeseen punaiseen väestönosaan ja valkoisen vallan palauttamista odottaneeseen valkoiseen väestöön.

Sisällissodan alkuvaiheessa Tampere toimi punaisten sotajoukkojen kauttakulkupaikkana. Sodan edetessä Tampereen pohjoispuolelle oli muodostunut rintamalinja, joka puhkesi maaliskuussa: valkoiset alkoivat työntää punaisia edellään kohti etelää ja Tamperetta. Maaliskuun lopulla valkoiset olivat edenneet Tampereen porteille, ja kaupungin hallinnasta käydystä taistelusta muotoutui sodan lopullisen tuloksenkin kannalta merkityksellinen kamppailu. Ankarien taistelujen jälkeen senaatin joukot valtasivat kaupungin huhtikuun 6. päivään mennessä. Kaupungin valtauksessa kuoli arviolta 2 000 punaista ja 700 valkoista.

Ruumisröykkiö Kalevankankaan hautausmaalla taistelujen tauottua. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Taistelujen päätyttyä valkoinen valta palautettiin kaupunkiin tiukoin ottein - seurauksena oli teloituksia ja yli 10 000 punaisen sulkeminen vankileireille. Suuri osa punavangeista vapautettiin pian, mutta venäläisillä kasarmeilla sijainneella Tampereen vankileirillä säilytettiin vankeja aina vuoteen 1919 saakka. Sota jätti muutenkin jälkensä tamperelaisten elämään: taisteluissa tuhoutuneiden rakennusten asukkaat jäivät ilman kotia ja monet lapset menettivät vanhempansa.

Tampereen valtauksen yhteydessä tuhoutui kaikkiaan 126 rakennusta. Pommituksissa ja katutaisteluissa pahimmin kärsineitä kaupunginosia oli työläisten asuttama Tammela. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Heti sisällissodan jälkeen nousi pinnalle kysymys muistamisesta ja unohtamisesta. Mitä ja miten sai muistaa, mitä ja miten täytyi unohtaa? Voittanut puoli pyrki pakkokeinoin saamaan kansalaiset unohtamaan "ikävät asiat" painottamalla, että niiden muisteleminen vain repi haavoja auki. Toisaalta se halusi kuitenkin varoittavana esimerkkinä ylläpitää sodan muistoa. Kiistely siitä, mitä pitäisi muistaa ja mitä unohtaa on jatkunut myöhemmin historiantutkimuksessa. Tutkijat ovat esittäneet toisistaan poikkeavia näkemyksiä esimerkiksi Suinulan tapahtumista tai naiskaartien ja venäläisten roolista Tampereen taisteluissa. Edes sodan nimestä ei olla vielä nykyäänkään yksimielisiä.