Kaupunki maksoi majoituksen

Tampereen kaupungille paikkakunnalle sijoitettu sotaväki muodosti raskaan taloudellisen rasitteen. Kun Tampere muutamien muiden kuntien kanssa oli vuoden 1915 alussa tiedustellut Hämeen läänin kuvernöörin virastolta joukkojen majoituksesta aiheutuvien kulujen korvaamista, kuvernöörin virastosta saapui toukokuussa 1915 seuraava senaatin antama vastaus:

"Tänään tapahtuneessa esittelyssä on Keisarillinen Senaatti päättänyt selittää Herra Kuvernöörille, että säännöksen mukaan 18.1.1882, perustuksia sotilasmajoituksen suorittamiselle Suomen Suuriruhtinaanmaassa koskevan Armollisen asetuksen 7§:ssä, maan kunnat ja asukkaat ovat velvolliset sodan aikana ilman korvausta pitämään huolta maan puolustukseksi koottujen sotajoukkojen majoittamisesta..."

Tämä merkitsi siis sitä, että Tampereen piti maksaa joukkojen majoitus sekä vieläpä rintamalle siirtyneiden yksiköiden upseerien perheidenkin asuminen. Pelkät Kalevankankaan luona sijainneet kasarmit eivät enää riittäneet majoitukseen. Pitkään listaan majoitusta varten käyttöönotettuihin rakennuksiin kuuluivat mm. useat koulut, Rosendahlin huvila, entinen teollisuuskoulun huoneisto, Harjun tiilitehdas ja osuuskunta Karjan tallit.

Tampereen kaupungille 1. maailmansota oli taloudellisesti raskasta aikaa. Paitsi että kaupunkiin oli sijoitettuna runsaasti venäläisiä sotajoukkoja, myös rintamalta tulleita haavoittuneita hoidettiin Tampereen sairaaloissa. Tampere oli useimpien muiden suomalaisten kaupunkien tavoin vuoden 1914 lopusta lähtien jäsenenä haavoittuneiden ja sairaiden hyväksi toimivassa kaupunkien liitossa. Sotasairaala numero 1 oli sijoitettuna Hatanpäälle. Kuva: Ateljee Laurent. Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kaupungin näkökulmasta tapahtui huomattavaa helpotusta tilanteeseen vuodenvaihteessa 1916-17, kun 42. Armeijakunnan esikunta siirtyi Viipuriin sekä 40. sapööripataljoona Hämeenlinnaan. Lisäksi Satakunnan laivasto hajotettiin. Tampereelle jäi vielä pieniä erillisiä osastoja sekä yksi pataljoona 422. Jalkaväkirykmentistä.

Jotain tulojakin sodasta kaupungille oli - ainakin periaatteessa. Kaupunki vuokrasi sotilassairaalakäyttöön Hatanpään rakennuksia ja niiden vuosivuokraksi valtuusto vuonna 1915 määräsi 20 000 markkaa. Seuraavana vuonna kaupunki kuitenkin joutui osittain ottamaan omaan käyttöönsä suurimmaksi osaksi tyhjillään olleita sotasairaaloita, kun tarvittiin lisää sairaspaikkoja pahan lavantautiepidemian vuoksi. Tämä puolestaan aiheutti kiistan sairaaloita ylläpitäneen kaupunkien liiton pyytäessä kaupungilta korvausta kyseiseltä epidemia-ajalta. Kaupungin rahatoimikamari ei tähän kuitenkaan taipunut.