etusivu
info
haku
muistatko?

 

VALTA
1870-1900

KIRKKO
Teksti: Annika Weckman ja Heidi Lehtimäki

Strömborgilaisuus

Strömborg

Johan Strömborg. Kuvalähde: Oiva Virkkala: Emil Teodor Gestrin ja satakuntalainen pyhäliike, s. 98.

1800-luvun aikana herännäisyys, rukoilevaisuus ja evankelisuus kehittyivät kirkollisiksi herätysliikkeiksi. Teollistuvassa kaupungissa ilmeni aika ajoittain myös muita hengellisiä liikkeitä, jotka eivät kuitenkaan saaneet suurta kannatusta. Herännäisyys ja rukoilevaisuus elivät kukoistuskauttaan 1840-luvulla, jolloin myös evankelisuus teki tuloaan Tampereelle. Kahden edellä mainitun liikkeen asema kuitenkin hiipui 1870- ja 1880- lukujen aikana. Tällöin myös kovassa kasvussa olleessa evankelisessa liikkeessä alkoi esiintyä hajaannusta.

Tampereelta levinnyt strömborgilaisuutena tunnettu liike vei pienen osan evankelisista mukanaan, ja liikkeiden välille kehkeytyi kiivas oppiriita. Strömborgilaisuuden syntyyn vaikutti 1860- luvulla elpynyt vanha antinomistinen suuntaus. 1840–luvulla syntynyt antinomismi kielsi hengellisen lain saarnaamisen, ja liikkeen kannattajat ajattelivat uskon syntyvän evankeliumista, ei hengellisestä laista. Strömborgilaisten keskuudessa tämä ajattelutapa johti niin kutsuttuun ”lihan pyhyyteen”, eli vapaamieliseen ja jopa rikolliseen toimintaan kristillisen vapauden nimissä. Vaikka liikkeen alku olikin todennäköisesti yhteydessä evankelisuuteen, antinomismin myötä siitä kehittyi oma lahkonsa.

Strömborgilaisuus sai alkunsa, kun joukko evankelisia (ns. ”isouskoiset”) kerääntyi 1860-luvulla säännöllisesti työmies Kalle Pihlmanin kotiin. Alun perin vakavahenkisistä kokoontumisista muodostui ajan kuluessa hurmoshenkisiä tapahtumia, joissa ruumiillisuus saattoi viedä hengellisyydestä voiton. Oppi kristityn täydellisestä vapaudesta toimi puolustuksena epäsiveelliselle käytökselle, ja jopa itse Pihlman esiintyi kokouksissa päihtyneenä.

Kokouksiin osallistui myös pellavatehtaan työmies Johan Efraim Strömborg (1842-1885), josta tuli 1870-luvun tienoilla liikkeen johtohahmo. Strömborg oli syntyisin Keski-Pohjanmaalta ja muuttanut vuonna 1862 Kannuksesta Tampereelle. Vasta Strömborgin johtajuuden vaikutuksesta liike voimistui ja alkoi herättää huomiota. Strömborgilaisuus otti vaikutteita antinomismin ohella Emil Gestrinin Pyhä-liikkeen opista. Molemmat liikkeet opettivat, että ihminen muuttuu uskoon tullessaan ja hänestä tulee pyhä. Myöhemmin Gestrin kuitenkin arvosteli strömborgilaisia syyttäen heitä valikoivasta Raamatun tulkinnasta ja lihanpyhyydestä.

Strömborgilaisuus herätti aikanaan muutenkin pahennusta, sillä liikkeen keskuudessa juoppous ja sukupuolinen holtittomuus olivat yleisiä. Nämä olivat seurausta ennen kaikkea kristillisen vapauden ajatuksesta, jossa keskeiseksi nousi suutelemisoppi. Kokouksissa suudeltiin ja istuttiin sylikkäin tai jopa maattiin. Suuteleminen kohdistui kuitenkin yleensä vain vastakkaiseen sukupuoleen. Ihmetystä herätti myös vuonna 1874 ilmestynyt laulukirja ”Hengelliset Morsius-Virret”, jossa Strömborg tuo julki oppinsa ja julistaa olevansa kaikessa Kristuksen kaltainen ja arvoinen:

”..eli olen tullut Isästä, Hengestä siinnyt pyhästä, puhtaasta synnyin neitseestä”

Liike uskoi Kristuksen elävän uskovassa ihmisessä ja siksi tämä oli synnitön. Tätä Strömborg yritti käyttää puolustuksenaan Tampereen raastuvanoikeudessa, jossa hän oli syytettynä varkaudesta. Tuomari ei kuitenkaan uskonut Strömborgin uudeksi tulemisen selitykseen, vaan langetti hänelle raipparangaistuksen.

Vuonna 1873 Strömborg jätti työnsä ja perheensä ja lähti kiertämään Suomea. Tarkoituksena oli levittää oppia ja Strömborg saikin kannattajia erityisesti Viipurista ja Merikarviasta, jotka olivat esimerkiksi Gestrinin vanhaa kannatusaluetta. Kaiken kaikkiaan strömborgilaisuus sukulaisvirtauksineen keräsi noin parisataa kannattajaa, Tampereella heitä oli joitain kymmeniä. Liike ei ollut kadonnut vielä vuosisadan vaihteeseen mennessäkään, sillä vielä vuonna 1900 liike julkaisi laulukirjan. Hengelliset virret olivat kuitenkin vaihtuneet maallisiin rakkauslauluihin.

Lähteet:

Kinnunen, Mauri: Herätysliike kahden kulttuurin rajalla. Lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939. Jyväskylä studies in humanities 19.

Kortekangas, Paavo: Kirkko ja uskonnollinen elämä teollistuvassa yhteiskunnassa. Tutkimus Tampereesta 1855-1905. WSOY, Porvoo 1965.

Koskenniemi, Lauri: Suomen Evankelinen liike 1870-1895. Turun Sanomalehti ja Kirjapaino Osakeyhtiö, Turku 1967.

Rasila, Viljo: Tampereen historia II. Tampere 1984.

Tampereen Sanomat 16.3.1875: ”Muuan uskonlahko Tampereella”.

Virkkala, Oiva: Emil Teodor Gestrin ja satakuntalainen Pyhä-liike. Pohjois- Karjalan Kirjapaino Oy, Joensuu 1970.

kaupunki 1870-00 työ 1870-00 arki 1870-00 liikkuminen 1870-00 kulttuuri 1870-00 valta lyhyesti valta 1870-1900 valta 1900-1918 valta 1918-1940 valta 1940-1960