Omistajat

Aaltosen kenkätehtaan perustaja Emil Aaltonen oli Tampereen suurimpia tehdaspatruunoita. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Toisen maailmansodan päättyessä Tampereen teollisuuden omistusjärjestelmä oli vielä verraten selkeä. Poikkeuksena oli Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy eli Tampella, joka oli ollut osakeyhtiö 1860-luvulta alkaen. Muiden yhtiöiden fuusioituessa siihen omistussuhteet olivat hajaantuneet hyvinkin laajalle. Muissa tamperelaisissa teollisuusyrityksissä osakkeet olivat perustajan tai muutoin suppean piirin hallussa. Omistajapiiri laajeni kuitenkin vähitellen muutamaa H. Liljeroosin kaltaista poikkeusta lukuun ottamatta. Esimerkiksi Emil Aaltonen jätti kuollessaan 1949 jälkeläisilleen osan osakkeista, osa oli jo tuolloin siirtynyt hänen nimeään kantavan kulttuurisäätiön omistukseen.

Pankkien ja vakuutuslaitosten osuus tamperelaisissa teollisuusyrityksissä kasvoi kaiken aikaa. Esimerkiksi Yhtyneet Pukutehtaat siirtyivät pääomistaja Heikkilän kuoltua Kansallis-Osake Pankille, joka myi ne 1941 Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnalle SOK:lle.

Kaikenkaikkiaan omistussuhteista ei ole tarkkaa tietoa, sillä omistajat eivät kylällä kuuluttaneet omistussuhteiden muutoksista. Omistussuhteista teki monimutkaisia muun muassa ristiinomistus eli se, että yritykset voivat omistaa toisten osakkeita vastavuoroisesti. Tampereen historiikin laatineen Rasilan mukaan onkin mahdoton saada täsmällistä kuvaa omistussuhteiden kehityksestä 1940-60-luvulla.