etusivu
info
haku
muistatko?

TYÖ 1940-1960

TEHTAAT
TYÖMARKKINAT




Tehdastyö Pirkanmaan teollisuushistoria Akselissa
Teksti Ulla Aatsinki ja Jouni Keskinen

Työ 1940-1960

Työpäivä on päättynyt Finlaysonilla

Työpäivä on päättynyt Finlaysonilla vuonna 1950 ja työntekijät suuntaavat kotiin. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Tampereen elinkeinorakenne muuttui 1940-ja 1950-luvuilla varsin vähän. Vaikka teollisuuden suhteellinen osuus tamperelaisten työllistäjänä väheni - vuonna 1940 teollisuuden parissa työskenteli 58 % tamperelaisista, vastaava luku vuonna 1960 oli 51 % - säilyi se edelleen pääelinkeinona. Sekä teollisuuden tarjoamien työpaikkojen määrä (keskimäärin 517 uutta työpaikkaa/vuosi) että bruttotuotanto kasvoivat tasaisesti aina vuoteen 1960 asti.

Sodan vaikutus Tampereen teollisuuteen oli merkittävä. Tekstiiliteollisuus oli vaikeuksissa raaka-ainepulan vuoksi ja se joutui irtisanomaan satoja työntekijöitään. Metalliteollisuus sen sijaan kasvatti tuotantoaan, sillä sotateollisuuden tilaukset työllistivät sitä eikä raaka-aineen saantikaan muodostunut ongelmaksi, sillä malmia saatiin Ruotsista. Sota-aika synnytti metalliteollisuudessa työvoimapulan, mitä paikattiin naistyövoimalla.

Sodan jälkeen metalliteollisuutta työllisti sotakorvaukset ja tekstiiliteollisuutta kotimarkkinat. Seuraavalla vuosikymmenellä, 1950-luvulla, innovaatiot ja ulkomaankauppa vaikuttivat teollisuuden tuotantoon, työntekijämääriin ja työskentelytapoihin. Työvoimavaltaisilla aloilla, kuten tekstiiliteollisuudessa käytettiin hyväksi automatisointia ja tuotantolinjoja, mikä vähensi työvoiman tarvetta. Samanaikaisesti keinokuitujen yleistyminen heikensi luonnonkuitujen, kuten pellavan menekkiä. Esimerkiksi vuodesta 1945 Tampereen Pellavatehtaan työntekijämäärä (1131) väheni noin 450:lla vuoteen 1960 mennessä. Toisaalta uudet keksinnöt ja tuotteet saattoivat lisätä tuotantoa ja laajentaa markkinoita, mikä merkitsi yritysten kasvua. Tampellan siirtyminen höyryveturien sijasta paperikoneiden ja dieselveturien valmistukseen näkyi mm. kasvavana työntekijämääränä myös suunnittelu- ja hallinto-osastoilla sekä uusien tilojen rakentamisena. Tekstiiliteollisuuden puolelta esimerkkeinä olkoon Verkatehdas ja Oy Suomen Trikoo Ab. Verkatehdas joutui 1950-luvulla supistamaan tuotantoaan villakankaan heikon kysynnän vuoksi, mutta päätös keskittyä konehuopatuotantoon käänsi yrityksen tuloksen positiiviseksi. Suomen Trikoo hyödynsi puolestaan uutta keinokuitua, nylonia, ja uutta työmenetelmää trikoonvalmistuksessa. Nylonsukat ja trikootuotteet vastasivat sen ajan kuluttajien mieltymyksiä, mikä näkyi positiivisena tuloksena Suomen Trikoon taloudessa.

Kaupungistumisen myötä palvelujen ja kaupan alat vakiinnuttivat asemansa Tampereen elinkeinorakenteessa. Ne tarjosivat vuosittain 419 uutta työpaikkaa tamperelaisille vuosien 1940 ja 1960 välisenä aikana. Vuonna 1960 kaupan ja palvelujen yhteenlaskettu työntekijämäärä oli 20 900, kun se teollisuudessa oli 33 029. Terveydenhuoltoa ja sosiaalisektoria koskevan lainsäädännön myötä julkisten palvelujen määrä lisääntyi. Kunnat saivat yhä uusia velvollisuuksia, mm. koulutuksen, terveydenhuollon, vanhusten ja lasten hoidon ja työttömyyden hoito vaativat yhä enemmän resursseja, tiloja ja työntekijöitä. Kaupungin palveluksessa työskennelleiden määrä kasvoi vuoden 1945 luvusta (2268) kaksinkertaiseksi vuoteen 1960 mennessä.

Lentokonetehtaan piirrustussali

Suunnittelijat työssä Lentokonetehtaan piirustussalissa Härmälässä. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Teollistuminen ja kaupungistuminen lisäsivät liikentessä työskentelevien määrää Tampereella aina vuoteen 1950. Paikallisen ja valtakunnallisen joukkoliikenteen kehitys vakiintui 1950-luvulla, mikä näkyi myös työntekijämäärän kasvun tasaantumisena. Ainoastaan 400 tamperelaista sai uuden työpaikan liikenteen parista seuraavan vuosikymmenen aikana. Toisaalta teollisuustuotteiden maantiekuljetukset alkoivat tieverkoston parantumisen myötä yleistyä, mutta se ei näkynyt vielä tilastoissa.

Heti sotien jälkeen työvoimasta oli puutetta ja työpinnareita jopa jahdattiin. Ensimmäinen sotien jälkeinen työttömyyskausi koettiin 1940-luvun lopussa. Myös sotakorvaustöiden loppuminen 1952 ja Korean suhdanteen kääntyminen aiheutti tilapäisesti työttömyyden kasvua. Ajanjakson 1940-1960 pahin lamakausi koettiin kuitenkin vuosina 1957-58. Tällöin Tampereen työttömyysprosentti nousi pahimmillaan alkuvuodesta 1958 noin viiden prosentin tuntumaan, kun se oli tätä ennen koko 1950-luvun pysynyt alle kahden prosentin lukemissa. Nykyisiin työttömyysprosentteihin verrattuna luvut tuntuvat pieniltä. Tilanteessa jossa tavoitteena oli täystyöllisyys, työttömyys nähtiin kuitenkin kansantalouden kannalta suurena ongelma, koska nykyisenkaltaista työttömyys- ja sosiaaliturvaa ei ollut. Luonteeltaan työttömyys oli kausiluonteista ja se oli yleensä pahimmillaan maalis-huhtikuussa, kun taas kesäkuukausina päästiin lähelle täystyöllisyyttä. Vaikka naisten työssäkäynti kodin ulkopuolella vähitellen lisääntyikin, pysyi naisten osuus vuosien 1940-60 työttömyystilastoissa vielä pienenä.

 
koski 1940-1960 kaupunki 1940-1960 arki 1940-1960 valta 1940-1960 liikkuminen 1940-1960 kulttuuri 1940-1960 työ lyhyesti työ 1870-1900 työ 1918-1940 Työ 1900-1918