etusivu
info
haku
muistatko?

TYÖ 1918-1940

TEHTAAT

Metalli
Teksti: Jarmo Peltola

Lentokonetehdas muuttaa Tampereelle

Turussa sijainnut venäläisten lentoasema joutui kansalaissodan loppuvaiheissa valkoisten haltuun. Asemalla aloitettiin sodan loputtua lentokoneiden ja lentokonemoottorien korjaaminen. Syksyllä 1919 korjaamo muutti Santahaminaan ja se nimettiin ilmailupataljoonan (myöhemmän lentopataljoonan) alaiseksi ilmailutelakaksi. Mikään lentokonetehdas kyseinen ilmailutelakka ei ollut, vaan se suoritti lähinnä lentokoneiden ja moottorien korjauksia.

Lentokonetehtaan perustaminen oli ensimmäisen kerran vireillä jo vuonna 1920. Toukokuussa 1921 perustettiin edellä mainitun ilmailutelakan rinnalle lentokonetehdas. Tehdas oli aluksi sotaministeriön insinööriosaston alainen, mutta pian sekä tehdas, että telakka toimivat erillisinä yksiköinä ilmailuvoimien alaisina. Käytännöllisistä syistä ne yhdistettiin 23. helmikuuta 1928 puolustusministeriön alaiseksi Valtion lentokonetehtaaksi. Yhdistäminen liittyi vuosina 1927-28 tapahtuneisiin puolustusteollisuuden uudelleen järjestelyihin, jonka yhteydessä perustettiin myös patruuna-, ruuti-, ja kivääritehdas sekä laivatelakka. Kun tehtaasta tuli valtion yritys, merkittiin sille oma momentti myös vuotuiseen meno- ja tuloarvioon.

Tehtaan sijaintia Suomenlinnan ja Santahaminan saarilla ei pidetty lentokonetehtaalle sopivana: Sinne oli huonot yhteydet kelirikkoaikoina; käytössä olleet tehdastilat eivät vastanneet lentokoneteollisuuden vaatimuksia; mahdollisen sodan syttyessä se joutuisi pommitusten kohteeksi jo pelkästään siksi, että se sijaitsi Helsingin läheisyydessä.

Uutta sijoituspaikkaa tehtaalle tarjottiin Turusta, Jyväskylästä, Vaasasta, Kokkolasta, Suonenjoelta, Savonlinnasta, Hattulasta, Forssasta ja Inhasta. Tampereella oli ehdolla parikin aluetta. Hämeenlinnan kaupunki sekä Vanajan ja Hattulan kunnat olivat tarjonneet maa-aluetta Parolasta tehdasta varten. Myös asuntokysymys oli luvattu järjestää. Hallitus päätti puolustusministeriön esityksestä vuonna 1931, että lentokonetehdas siirrettäisiin Parolaan. Kun päätös siirrosta tuli julki, teki Tampereen kaupunki uuden tarjouksen. Puolustusministeriö tutki asiaa ja esitti omat ehtonsa Tampereen kaupungille, joka hyväksyi ne sellaisinaan. Aiempi päätös Parolaan siirtymisestä kumottiin ja tammikuussa 1932 valtio ja Tampereen kaupunki allekirjoittivat asiaa koskevan sopimuksen.

Tehdas sijoitettiin Tampereelle, koska suunnitellun paikan läheisyyteen oltiin rakentamassa ajan vaatimuksia vastaava lentokenttä. Lisäksi laskettiin, että Tampere isona kaupunkina takaisi työväestölle asuntoja paremmin kuin pienet maalaiskunnat. Tehtaan aloitettua toimintansa asuntojen saanti työväestölle osoittautui kuitenkin vaikeaksi. Tilanne kääntyi parempaan suuntaan, kun asutushallitus osti Pirkkalan kunnan alueilla sijainneesta Haikan tilasta 40 hehtaarin alueen, mistä tehtaan työläiset saattoivat hankkia suhteellisen edullisesti tontteja talojaan varten. Heitä ruvettiin myöhemmin kutsumaan Haikan miljönääreiksi. Myös vuonna 1925 aloitetulle Härmälän alueelle kaavoitettiin lisää tontteja ja Tampereen talonrakennustoiminta alkoi vähitellen laman jälkeen vilkastua.

Eduskunta myönsi vuonna 1934 työttömyysvaroista alkuerän tehtaan rakentamiseksi Tampereelle. Päätöksen tekemisen jälkeen puolustusneuvoston puheenjohtaja Mannerheim huomautti, ettei Tamperekaan - jo olemassa olevan teollisuutensa vuoksi - olisi sopiva sijoituspaikka tehtaalle, sillä vetihän seutu muutenkin vihollisen pommikoneita puoleensa. Hänelle vastattiin, että tehdas tulee joko Tampereelle tai ei minnekään. Tehtaan rakennustyömaalla oli töissä keskimäärin 250-300 henkilöä. Tehtaan päärakennuksen rakentaminen aloitettiin vuoden 1934 aikana ja lentokoneiden valmistus alkoi Tampereella vuoden 1936 lopulla.

Maailmanpoliittinen tilanne oli muuttunut merkittävästi 30-luvun kuluessa. Kaikki valtiot varautuivat mahdollisesti tulossa olevaan sotaan, jossa lentokoneilla nähtiin olevan keskeinen merkitys. Suomessa oli sovitettava yhteen puolustusvoimien kasvaneet tarpeet ja Suomen vaatimattomat voimavarat. Tämän vuoksi varteenotettavimmiksi ja edullisimmiksi vaihtoehdoiksi nousivat joko kotimainen tuotanto tai koneiden rakentaminen lisenssillä.

Lisääntynyt oma suunnittelu sekä suurehkot lisenssitilaukset kasvattivat lentokonetehdasta. Pian senkin kapasiteetti alkoi tuntua liian pieneltä, mistä johtuen alettiin vuonna 1939 suunnitella suuremman lentokonetehtaan rakentamista Poriin. Väliin tullut talvisota siirsi suunnitelmat seuraaviin vuosiin. Koska uutta suurta tehdasta ei rakennettu kasvoi Tampereen tehdas entisestään. Sen lisäksi jo talvisodan aikana tehdasta oli hajautettu ja osa tällöin tehdyistä ratkaisuista jäi pysyviksi. Tampereen tehtaan työntekijämäärät kasvoivat seuraavasti:

Vuosi Koko työvoima työntekijöitä
1936 665 551
1938 824 675
1941 1697 1370


Lähteet:

Ahtokari Reijo, Sivuja historiankirjasta, Valmet Oy Tampereen tehtaan uutisia 1/1986. Harle Vilho, Vinka ja Haukka, Tutkimus lentokoneteollisuuden kehityspiirteistä ja nykytilasta, Alkeis- ja jatkokoulutuskoneiden hankinnasta Suomen ilmavoimille 1976, sekä ilmavoimien lentokonehankintoja koskeneesta lehdistökirjoittelusta vuosien 1969-1976 sotatarviketeollisuuden kehitysmallien valossa, Tampere 1978, s.65-66.
Jutikkala Eino, Tampereen Kaupungin historia III, 1905-1945, Tampere 1979, s.397.
Lammi Esko, Talvisodan Tampere, Vammala 1990, s.122-123.
Mäkinen E, Valtion lentokonetehdas, Teknillinen aikakauslehti 2/1938, s.73-75.
Uola Mikko, Suomen Ilmavoimat 1918-1939, Hämeenlinna 1975, s.246-251
Puolustusministeriön antaman käskyn mukaisesti lentokonetehdas hajasijoitettiin ennalta laaditun suunnitelman mukaisesti. Moottorikorjaamo sijoitettiin Kokkolaan, puutyöosasto Kylmäkoskelle ja varastoja Viialaan ja Pirkkalaan. Joulukuussa 1939 osa koneistusosastosta siirrettiin Poriin ja Fokker-hävittäjäsarjan rakentaminen siirrettiin kokonaisuudessaan Kolhoon. Talvisodan lopulla koneistusosaston osa palasi Porista Tampereelle, missä oli Vuoresvuoreen louhittu sitä varten 4 tunnelia. Lisksi Karhumäen veljeksien Kuorevedelle rakentama tehdashalli siirtyi sodan lopulla lentokonetehtaan haltuun.
 
koski 1918-1940 kaupunki 1918-1940 arki 1918-1940 valta 1918-1940 liikkuminen 1918-1940 kulttuuri 1918-1940 työ lyhyesti työ 1870-1900 Työ 1940-1960 Työ 1900-1918