Vuosisadan alun lehtitekniikkaa

Vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä useimmat lehdet painettiin käsiprässillä tai ns. pikapainokoneilla, jotka toimivat sähköllä tai höyrykoneella, saatettiinpa niitä pyörittää myös käsivoimin. Pikapainokoneillakin arkit painettiin yksitellen, ensin toinen puoli, yleensä etu- ja takasivu ja sitten toinen puoli eli sisäsivut. Lehdet olivat vuosisadan alussa nelisivuisia, ja esimerkiksi Aamulehden sisällön määrää säädeltiin sivun koon muutoksella. Lehti saattoi olla 7-, 8- tai 9-palstainen ja myös sivun korkeus vaihteli.

Rotaatiopainokone, jossa lehti painettiin paperirullilta ja katkaistiin ja taitettiin arkeiksi, tuli Aamulehteen vuonna 1909. Syyskuun 5. päivänä ilmestynyt lehti oli ensimmäinen kaksirataisella rotaatiokoneella Helsingin ulkopuolisesssa Suomessa painettu sanomalehti. Tämä vuosisadan ensimmäinen suuri lehtiuudistus teki toimitukselle lisää tehtävää; kun aiemmin oli toimituksen tarvinnut kasata pari sivua tekstejä, oli 16-sivuisessa lehdessä noin kuusi sivua toimituksellista aineistoa. Sivumäärä seuraavalla viikolla pysyi yhtä kuusisivuista lukuunottamatta kahdeksassa, jolloin toimituksella oli ilmeisesti täysi työ kerätä aineisto uudistuneeseen lehteen.

Paitsi sivumäärään, rotaatiokone vaikutti tuotantonopeuteen. Kun arkkeja ei enää tarvinnut painaa erikseen paperin molemmille puolille eikä ajaa erikseen taittokoneeseen, päästiin tuotantonopeudessa aivan eri luokkaan. Aamulehden ensimmäisellä rotaatiolla pystyttiin painamaan jopa yli 20000 lehteä tunnissa. Nopeutunut painoaikataulu antoi enemmän aikaa joko saada tuoreita uutisia tai lehdet aiemmin tilaajille.

Talous ja paperipula rajoittivat

Uuden koneen avulla Aamulehden toimituksen tarpeet voitiin painotekniikan rajoittamatta toteuttaa. Teknisiä rajoituksia tärkeämpi oli silloinkin taloudellinen rajoite: ilmoitus- ja tilaustuotot sanelivat sivumäärän rajat. Tämä näkyi erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikaan, jolloin johtokunta määräsi epävarmojen taloudellisten aikojen takia lehden sivumääriksi tiistain neljästä arkipäivien kuuteen ja sunnuntain kahdeksaan. Tämä aiheuttikin paineita lehden toimituksessa. Lehden talouden ohella tähän vaikutti myös paperipula.

Toimituksella ei vuosisadan alussa ollut paljonkaan sanomista lehden ulkoasuun, latomo sijoitti yksipalstaiset jutut sivuille ilmoitusten jälkeen niin että pääkirjoitus tuli ensimmäiseksi toimituksen antaman taittolistan määräämässä järjestyksessä. Takapäässä lehteä täyttö aloitettiin samalla tavalla ilmoituksista ja juttuja mahtui sen verran kuin alku- ja loppupään ilmoitusten väliin jäi tilaa.

Latominen oli pitkään sanomalehden työvoimavaltaisin työvaihe, jossa jokainen kirjainmerkki piti poimia erikseen kastiksi kutsutusta lokerikosta. Aamulehden käsilatomo vuosisadan alkupuolelta. Tekniikka säilyi otsikoiden ja ilmoitusten ladonnassa samantyyppisenä aina 1960-luvulle saakka. Kuva Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Latomakone teki neljän työt

Metallilatomakoneella yhdistettiin näppäimistöllä rivi eri kirjainmerkkien matriiseja kerrallaan, joista sitten valettiin sulalla tinalla tekstirivi. Kuva: Aamulehti, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Vuosisadan alussa painamisen lisäksi teknis-taloudellisena rajoituksena toimi latomon kapasiteetti, lehden latominen kokonaan käsin kirjain kirjaimelta vaati runsaasti ammatti-taitoista työvoimaa, irtokirjakkeita ja tilaa. Koneellistettu latomo antoi mahdollisuuden nostaa yhden henkilön työtehon 5000-6000 ladottuun merkkiin tunnissa ja näin lisätä merkittävästi toimituksen ladotun tekstin määrää. Latomakoneen arvioitiin tekevän 4-5 käsinlatojan työt. Tampereelle latomakone tuli vuonna 1906, jolloin Aamulehteen hankittiin kaksi Linotype-latomakonetta.

Valokuvia ei vuosisadan alkuvuosi-kymmenellä vielä käytetty yleisesti, Aamulehdessä julkaistiin ensimmäiset toimitukselliset piirroskuvat 1906, ja ensimmäiset toimitukselliset valokuvat 1907 suomalaisen puolueen eduskuntavaaliehdokkaista. Ilmoitukset ehtivät tässäkin ensin, kun J.Blom oli toimittanut oman talonsa valokuvalaatan liikkeensä ilmoitukseen. Ulkomaisia kuvia painettiin Aamulehteen vuoden 1907 lopussa, mutta mitään varsinaisia uutiskuvia ne eivät sentään vielä olleet. Ensimmäisessä rotaatiokoneella 1909 painetussa Aamulehdessä ei valokuvia ollut, mutta viivakuvia eli mustavalkoisia sävyttömiä piirroksia oli runsaasti.

Kansan Lehti seurasi lähituntumassa

Kansan Lehti ehti myös hankkia 8-sivuisen rotaatiopainokoneen ennen sisällisotaa vuonna 1917 ja ensimmäisen Monoline-latomakoneen 1911. Seuraava Kansan Lehden rotaatiopainokone, jolla voitiin painaa enintään 16 sivua, ostettiin Aamulehdestä käytettynä 1928 ja se palveli aina vuoteen 1962. Painotekniikan kehitys ei naapurilehdessäkään laukannut paljon nopeammin. Aamulehden vuonna 1927 käynnistämä 32-sivuinen rotaatio oli käytössä vuoteen 1956.

Tamperelaisia lehtiä vuodesta 1909 yli puoli vuosisataa palvellut kone on palautettu Tampereelle, kun Aamulehden silloinen teknillinen johtaja Matti Kuusela löysi ja osti sen Pohjois-Karjalasta, jossa se oli käytössä 1970-luvulle saakka. Kone oli ollut tarkoitus romuttaa, mutta Kuusela ehti ensin. Plauenissa rakennettu kone pystytettiin museoesineeksi Aamulehden Sarankulman painotaloon, mutta sittemmin se on pakattu takaisin laatikoihin.

Muut Tampereen lehdet pysyivät näinä vuosina pienilevikkisinä pikapainokoneissaan. Tammerfors Aftonblad hankki latomakoneen samanaikaisesti Kansan Lehden kanssa vuonna 1911. Tekniikan jälkeenjääneisyys vaikutti omalta osalta niiden heikompaan menestykseen markkinoilla.