Vuoden 1930 muuttokirja-asetus

Vuonna 1930 säädettiin, että henkilö joka muutti pois seurakunnasta, jonka kirjoihin, tai kunnasta, jonka siviilirekisteriin hänet oli merkitty, tuli viimeistään kahden kuukauden kuluttua ilmoittaa muuttamisestaan asianomaiselle kirkkoherranvirastolle tai rekisteriviranomiselle. Ilmoittamisen täytyi tapahtua henkilökohtaisesti, postitse tai asiamiehen kautta. Saman kunnan alueella muuttamista ei tarvinnut ilmoittaa, "ellei asianomainen kirkkoherranvirasto sitä nimenomaan vaadi". Muuttoilmoituksen tekemättä jättämisestä oli seurauksena sakkorangaistus, joka kovimmillaan saattoi olla 50 päiväsakkoa.

Ihmiset eivät kuitenkaan kadonneet rekistereistä muuttoilmoituksen jättämisen myötä, vaan heidät poistettiin lähtöpaikkakunnan rekistereistä vasta kun uuden asuinpaikkakunnan kirkkoherranvirasto tai rekisteriviranomainen ilmoitti rekisteröineensä paikkakunnalle muuttaneen henkilön.

Uusi asetus muuttokirjoista ei poistanut tietenkään väestön liikkumista, mutta se reaaliaikaisti väestökirjanpitoa. Sen myötä pienentyivät varsinkin monien teollisuuspaikkakuntien väestötilastoissa näkyneet eroavaisuudet henkikirjoihin ja kirkonkirjoihin sekä siviilirekisteriin merkittyjen ihmisten määrissä.