etusivu
info
haku
muistatko?

KAUPUNKI

ALUE

Torit
Teksti Riku Virtanen

HEINÄTORI

Pyynikintori 1918-40 | Liikenteen solmu | Rakennuskanta muuttuu | Tammerkontu | Lyseo | Heinätori

Jo vuoden 1907 Lars Sonckin asemakaavassa silloinen Aleksanterintori(Pyynikintori) oli jaettu kahteen osaan, Heinätoriin ja Aleksanterintoriin. Varsinaisen Pyynikintorin hiekka- ja mutakentän länsilaidalle oli perinteisesti keskittynyt alueen heinä- ja olkikauppa, jonka johdosta aluetta alettiin kutsua Heinätoriksi. Tämä nimitys vakiintui myöhemmin viralliseksi.

1900-luvun alussa torit olivat Tampereellakin tärkeimpiä ostospaikkoja tavalliselle kansalle. Toreilla kohtasivat maaseudun tuottajat ja kaupungin kuluttajat. Erityisesti syksy ja talvi olivat tavallista ahkeramman kaupankäynnin aikaa Heinätorilla , kun lähialueen viljelijät myivät kesän satoaan. Toreilla oli myös tärkeä osansa ajan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Torit olivat paikkoja, joissa tavattiin tuttuja ja vaihdettiin kuulumisia. Torit ja toriväki toimivat eräänlaisena tietotoimistona, sillä jourut levisivät nopeasti.

Heinätori alueena oli melko tilava, tosin aluetta pienensi samalla paikalla sijaimmeet valtavat halkopinot ja Frenckelin massa- ja olkivarastot. Talvisin Heinätoria rajoitti vielä alueelle jäädytettävä luistinrata. Kesäisin Heinätorin alueella pystytettiin usein tilapäinen urheilukenttä, ennen kuin Pyynikille valmistui oikea urheilukenttä Palomäentien varteen 1910. Heinätorin urheilukenttä saatiin jopa pikaisesti ympäröityä aidalla, jonka alta pikkupojat yrittivät salaa kurkkia sisälle. Heinätorin urheilukentällä saavutettiin aikanaan koviakin tuloksia, kuten Hannes Kivistön keihäänheiton maailmanennätys. Urheilukenttä pystytettiin usein myös hevoskilpailija varten. Kaupunki vuokrasi aluetta myös monenlaisille kiertäville seurueille näytöspaikaksi. Paikalla vieraili muun muassa sirkuksia, joiden mukana Tampereella nähtiin muun muassa leijonia ja muita villieläimiä pelottomine kesyttäjineen. Toisinaan taas alueella oli karuselli pystyssä tai sitten ampumaratoja.

Pyynikintorin merkitys kauppapaikkana laski selvästi Venäjän vallan viimeisinä vuosina. Vuonna 1906 koko Pyynikintorilla oli jopa 41 myyntipaikkaa, mutta 1918 kesällä enää 5 paikkaa. Pyynikintorin myynti oli kuitenkin selvästi vilkkaampaa talvisin, mikä oli selkeä poikkeus muista Tampereen toreista, joissa pääosa kaupasta tehtiin kesäisin. Vuonna 1914 Heinätorille valmistui vaakahuone, jossa maalaisten heinäkuormat saatiin punnittua kärryineen päivineen. Lopullinen kuorman paino saatiin selville, kun lastin purun jälkeen punnittiin tyhjien rattaiden tai reen paino. Heiniä ja olkia tarvittiin kaupungissa jatkuvasti, esimerkiksi työläisperheissä patjojen, matrissien, täytteiksi. Olkia myytiin torilla myös lyhteinä. Heinätorilla myytiin heinien lisäksi myös erilaisia eläimiä, kuten sonneja, lehmiä, vasikoita, lampaita, vuohia ja erityisesti porsaita. Alueella myytiin vielä vuoden 1918 jälkeenkin jonkin verran hevosia, vaikka ennen niin laaja hevoskauppa oli siirtynyt enenemässä määrin vuonna 1912 valmistuneelle Hippokselle. 1900-luvun alussa silloisen kaupungin laitamilla sijatsevassa Amurissa oli useilla talollisilla porsaita talonsa takana sikolätissä, joillain oli myös hevostalli. Näin heiniä tarvittiin eläimiäkin varten. Varsinkin talviaikaan myös halkokauppa kävi vilkkaana Heinätorilla. Puutavaraa ei Tampereelta Pyynikintorin lisäksi pystynytkään ostamaan muualta kuin Tammelantorilta. Sitävastoin elintarvikkeita ei Heinätorilla saanut myydä.

Pyykintori vuonna 1921
Aleksanterin tori (Pyynikintori) ja Heinätori vuonna 1921. Kuva: Tampereen kaupungin asemakartta 1921, Tampereen kaupunginarkiston karttakokoelma.

1920-luvun alusta lähtien Pyynikintori ja Heinätori alkoivat menettää kaupallista merkitystään Kauppa- ja Laukontorille. Vielä laajamuotoisemman muutoksen toi vuoden 1927 Bertel Strömmerin laatima kaavamuutos. Se merkitsi torikokonaisuuden nykyaikaistamista ympäröivillä kerrostaloilla. Ensimmäinen kivitalo, Tammerkontu, nousi jo vuonna 1928, ja sitä seurasi pian useita uusia kerrostaloja. Torikokonaisuutta ympäröivät kadut päälystettiin asfaltilla vuonna 1929, ja itse tori mukulakivillä seuraavana vuonna. Alueelle tuli myös liikehuoneistoja ja muun muassa sanomalehtikioski. Alue kaupungistui pian ja menetti asemiaan kauppapaikkana. Heinätori alkoi 30-luvulla muuttua lähinnä lasten leikkipaikaksi, tosin siellä myytiin porsaita vielä vuonna 1938. Torikauppa oli vielä voimissaan viikonloppuisin. Heinätorilla oli myös Joulun alla vilkasta kuusi- ja lyhdekauppaa.


Lähteet:
Jutikkala Eino, Tampereen Historia III, 1979, ss. 108-110, 180.
Tammerkoski 1954, N:o 4, s. 106.
Tammerkoski 1958, N:o 5, ss. 178-180.
Tammerkoski 1964, N:o 9-10, s. 246.
Tammerkoski 1977, N:o 4, s. 23-28.
Tampereen kaupungin Torijärjestys 1923, (Tampereen kaupungin kunnallinen asetuskokoelma 1923-24, s.158-160)
 
koski 1918-1940 työ 1918-1940 arki 1918-1940 valta 1918-1940 liikkuminen 1918-1940 kulttuuri 1918-1940 kaupunki lyhyesti Kaupunki 1940-1960 kaupunki 1900-1918 kaupunki 1870-1900