etusivu
info
haku
muistatko?

ARKI 1918-40

TAVAT JA KASVATUS

Kieltolaki
Teksti Johanna Vähäpesola

Kieltolaki

Lain valvonta | Kieltolakirikollisuus | Tampereen pirtukuningas

1.6.1919 voimaan astuneen asetuksen mukaan yli kaksi tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien aineiden maahantuonti, valmistus, myynti, kuljetus ja varastossapito oli kiellettyä. Ainoastaan lääkinnällisiin, teknisiin sekä tutkimuksellisiin tarkoituksiin alkoholi sallittiin. Vuonna 1922 alkoholilakia tiukennettiin.

Suomen ensimmäinen parlamentti oli hyväksynyt kieltolain yksimielisesti jo vuonna 1907, mutta laki saatettiin voimaan vasta 1919. Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomessa oli lähes täydellinen alkoholikielto ja kokemukset siitä olivat hyviä: alkoholin kulutus ja juopumusrikosten määrä luonnollisesti vähenivät. Niinpä kieltolailla oli suuri kannatus sen lopulta astuessa voimaan.

Mielenosoitus

"Me vaadimme kieltolakia." Suurlakon aikainen mielenosoitus kauppatorilla vuonna 1905. Aatteeseen kuului myös väkijuomien vastustaminen ja yleinen raittiusinto. Kuva: M. Sommers, 1905, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kieltolakia olivat vaatineet erityisesti työväenpuolueet sekä raittiusyhdistykset, jotka molemmat olivat Tampereella hyvin suosittuja. 1880-luvulla perustetut Tampereen Raittiusseura sekä Työväenyhdistys olivat Tampereen vanhimpia yhdistyksiä, joten väkijuomakysymys oli keskeinen kaupungin poliittisessa elämässä. Kieltoa perusteltiin alkoholin ja rikollisuuden yhteydellä. Raittiusliikkeen mukaan suomalaiset joivat, silloin harvoin kuin alkoholia käsiinsä saivat, todella runsaasti ja viina herkisti miehemme käyttämään puukkoaan.

Kaupunginvaltuustolla oli oikeus asettaa raittiuslautakunta, jonka tehtävä oli edistää raittiutta sekä etenkin valvoa alkoholilain noudattamista. Tampereelle valittiin viisijäseninen raittiuslautakunta. Lautakunnan jäsenten tuli olla tunnettuja raittiudenharrastajia. Kaupunginvaltuusto palkkasi kaksi raittiudenvalvojaa avustamaan raittiuslautakuntaa ja poliisiviranomaisia valvomaan kieltolain noudattamista kaupungissa. Samana vuonna Tampere liittyi kieltolakiliittoon, joka oli kieltolain kannattajien perustama valtakunnallinen, raittiuslautakuntia tukeva yhdistys.

"Siinä kaupungin vähäiset varustukset suuren yrityksen toteuttamiseksi." Näin kuvaili kansanedustaja ja raittiusmies Väinö Voionmaa näitä toimia kirjassaan Tampereen historiasta. Raittiuden edistämiseksi raittiuslautakunta järjesti mm. juhlia ja raittiusviikkoja, joissa Voionmaa oli hyvin ahkera luennoitsija.

Kieltolaista väkijuomalakiin

Kieltolaki menetti suosionsa 1920-luvun alussa. Yleinen mielipide ei enää tukenut kieltolakia, taistelu salakuljetusta vastaan oli toivotonta ja kieltolakirikollisuus lisääntyi. Lakia rikottiin avoimesti ja paljon katsottiin läpi sormien. Laman myötä valtion talous joutui koetukselle ja lisätuloja olisi tuonut alkoholin verotus.

äänestysjuliste

"Kolme vaihtoehtoa on huomenna ja keskiviikkona toimitettavassa kansanäänestyksessä. Työläiset äänestävät ensimmäisen vaihtoehdon puolesta." Näin kehotettiin työläisiä äänestämään kieltolain jatkumisen puolesta Kansan Lehdessä. Sekä Aamulehti että Kansan Lehti julkaisivat vastapuolen ilmoituksen, jossa väkijuomien sallimista perusteltiin verotuloilla. Kansan Lehti, 28.12.1931.

Tamperelaisen lehdistön suurimmat puheenaiheet marras-joulukuussa 1931 olivat lisääntyvä työttömyys sekä kieltolain kohtalon sinetöivä kansanäänestys. Aamulehti pyrki suhtautumaan asiaan tasapuolisesti, palstatilaa annettiin niin kieltolain vastustajille kuin puolustajillekin. Silti kansanäänestystä edeltävänä päivänä mielipidekirjoituksista neljä kannusti äänestämään lain kumoamisen puolesta, kun taas ainoastaan yksi lain säilyttämistä kannattanut kirjoitus julkaistiin. Aamulehti toivoi äänestäjien kiinnittävän huomiota kansantaloudellisiin seikkoihin sekä kieltolain saavutuksiin raittiuden edistämisessä.

Kansan Lehti oli selkeästi kieltolakia puolustava, olihan sosiaalidemokraattinen puolue ns. kieltolakipuolue. Lehden sivuilla kieltolain vastustajien väitteet tuomittiin yksinkertaisesti valheiksi. 15.12. julkaistussa kirjeessä vedottiin kansalaisia taisteluun kieltolain puolesta. Kirjoituksessa rinnastettiin väkijuomien salliminen orjuuden ja murhan hyväksymiseen sekä torjuttiin mahdollisen väkijuomaverotuksen kansantaloutta parantava vaikutus. "Ei ole sitä ihmettä milloinkaan nähty, että kansa viinaa juomalla voisi hankkia itselleen rikkautta." Kirjeen olivat allekirjoittaneet mm. Kieltolakiliitto sekä Raittiuslautakuntain Keskuslautakunta.

Lähteet:

Matti Peltonen, Kerta kiellon päälle: suomalainen kieltolakimentaliteetti: vuoden 1733 juopumusasetuksesta kieltolain kumoamiseen 1932, Hämeenlinna 1997.
Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia osa IV: Tampereen uusin historia, Tampere 1935.
Eino Jutikkala, Tampereen historia III vuodesta 1905 vuoteen 1945, Tampere 1979.
Merja Sillanpää, Säännöstelty huvi: suomalainen ravintola 1900-luvulla, SKS, Helsinki 2002.
Riitta Yrjönen, Kieltolakirikollisuus Tampereella vuosina 1927 - 1931,Tampere 1992.
Tampereen kaupungin kunnallinen asetuskokoelmat v. 1916-1920, 1922.
Tampereen kaupungin painetut kertomukset, Kertomus Tampereen Raittiuslautakunnan toiminnasta v. 1919-1932.
Antti Häkkinen, Kieltolakirikollisuuden sosiaaliset verkostot Helsingissä 1929-1930. Työväen verkostot (toim. Sakari Saaritsa ja Kari Teräs), THPTS Väki Voimakas 16, Vaasa 2003.
Aamulehti, 10-12/1931.
Kansan Lehti 11-12/1931.
Heikki Kokko, Kansalaisyhteiskunta, https://webpages.tuni.fi/koskivoimaa/valta/190018/kansalaisyhtk.htm, luettu 9.3.2005.
Kari Filpus, Alkoholin salakuljetus ja sen valvonta Perämeren rannikolla kieltolain aikana 1919-1932, http://herkules.oulu.fi/isbn9514259734/html/x101.html, luettu 9.3.2005.
Mika Waltari, Suuri illusioni, 1928.
 
koski 1918-1940 kaupunki 1918-1940 työ 1918-1940 valta 1918-1940 liikkuminen 1918-1940 kulttuuri 1918-1940 arki lyhyesti Arki 1900-1918 Arki 1940-1960 kaupunki 1870-1900