Etusivu

Kirjoittajan
itsearviointi

Kirjoittamisprosessi

Tutkimus- ja
ajatteluprosessi

Tieteellisen tekstin
lajit

Kirjoittamisongelmien
syitä

Kirjallisuutta ja linkkejä

Tieteellisten tekstien
popularisointi

Palautteenantajan
muistilista

 

Jäsennyksen hahmottelua | Johtoajatus | Kirjoittamiskynnyksen madaltamiskeinoja | Otsikoita alustavasta jäsennyksestä | Ensimmäisen luonnoksen kirjoittaminen | Sisällön muokkaus | Rakenteen tarkistaminen | Kieliasun tarkistus


Millainen osa tutkimusprosessia kirjoittaminen on?

Kirjoittaminen on osa tutkijan ammattitaitoa.

Tutkija kirjoittaa

  • pohtimisen
  • lukemisen
  • luokittelun
  • päättelyn apuvälineenä.

Tutkimusprosessin lopussa tutkija täsmentää ja viimeistelee työskentelynsä tulokset esityskuntoon.

Ajattelu ja kirjoittaminen liittyvät tiiviisti toisiinsa:

  1. Suunnitteluvaiheessa kirjoittaja
    • selvittää, mitä tietää aiheesta entuudestaan
    • hankkii lisätietoa
    • kypsyttelee karttuvaa tietoa
    • rajaa ja jäsentää aineistoa tutkimustehtävänsä mukaisesti alustaviksi hierarkiasuhteiksi ja dispositioiksi.
  2. Kirjoittamisvaiheessa kirjoittaja
    • luonnostelee erilaisina versioina suunnittelemaansa käsittelyjärjestystä yhtenäiseksi tekstiksi, joka antaa yleiskuvan aiheesta.
  3. Tarkasteluvaiheessa kirjoittaja
    • muokkaa luonnoksen sisältöä
    • toimittaa tekstiä sisällöllisesti ja kielellisesti johdonmukaiseksi ja yhtenäiseksi
    • hioo tekstin kieliasun ja tarkistaa muotoseikat.

Käytännössä kirjoitusprosessin vaiheet limittyvät toisiinsa.
Ensin kannattaa keskittyä kehittelemään sisältöä, ilmaisua voi muokata pitkin matkaa.
Tekstiä on hyvä pyrkiä kirjoittamaan kokoon mahdollisimman pian.

Jäsennyksen hahmottelua

Kirjoittamisen tarkoitus määrää esittämistavan:

  • opinnäytetyöt
  • tilaustutkimusten raportit
  • tieteelliset artikkelit jne.

Yksityiskohtainen rakenne, sisällön käsittelyjärjestys ratkeaa eri tekstilajien muodostamien rajojen sisällä.
Tutkimuksen perusidean pohjalta on hyvä muotoilla johtoajatus. Se voi myös auttaa löytämään sopivan jäsennysratkaisun.

Joitakin jäsennysratkaisuja, jotka perustuvat tutkijan tarkastelutapaan:

  1. tutkiva tai erittelevä (eri näkökulma tutkittavaan kysymykseen)
  2. arvioiva tai kritisoiva (tutkittavan kohteen laatu)
  3. vertaileva ja vastakkain asetteleva (ilmiöiden tai asioiden yhtäläisyydet ja erot)
  4. suhteita osoitteleva (millaiset ovat asioiden keskinäiset suhteet ja missä suhteessa ne ovat muihin ilmiöihin)
  5. kantaa ottava (asian kannattaminen tai vastustaminen sekä perustelut)

Koko tekstin tai erilaisten tekstiyksiköiden esittämisjärjestykseen soveltuvia jäsennysratkaisuja:

  1. aikajärjestys eli kronologinen jäsennys (voi yhdistää muihin jäsennysratkaisuihin)
  2. paikallisuuden mukainen jäsennys (voi yhdistää muihin jäsennysratkaisuihin)
  3. luettelojäsennys (tärkeä - vähemmän tärkeä, yleinen - erityinen; voi yhdistää muihin jäsennysratkaisuihin)
  4. temaattinen, teemaa eri näkökulmista kehittelevä jäsennys (voi toimia kehyksenä, johon voi sijoittaa luettelon kohtien 1–3 mukaisia jäsennysratkaisuja)
  5. tutusta tuntemattomaan tai yksinkertaisesti mutkikkaaseen -jäsennys (tuttu tai yksinkertainen asia kiinnekohdaksi, josta edetään vieraampaan tai mutkikkaampaan asiaan)
  6. vertailuun, vastakohtiin tai vastakkainasetteluun perustuva eli dialektinen jäsennys (systemaattinen jäsennys, jossa edetään kohta kohdalta tai ilmiö ilmiöltä)
  7. syy–seuraus-jäsennys tai ilmiö–syy-jäsennys (tapahtuma ja sen seuraukset, tilanne ja siihen johtaneet syyt)
  8. ongelma–ratkaisu-jäsennys tai kysymys–vastaus-jäsennys (ongelman tunnistaminen ja rajaaminen, monipuolinen ymmärtäminen, tavoitteiden asettaminen, ratkaisuvaihtoehtojen etsiminen ja punnitseminen, valitun ratkaisun toteutussuunnitelma).

Johtoajatus

Kannattaa kirjoittaa johtoajatus, joka

  • on lausemuotoinen (yksi tai useampi virke)
  • ilmaisee yksityiskohtaisesti mutta tiiviisti tutkimuksen
    a) perusidean
    b) tarkastelunäkökulman ja
    c) käsittelyn rajat.

On hyvä pyrkiä muotoilemaan tutkimuksen johtoajatus ennen rakenteen pohtimista esimerkiksi näin:

  • hahmottele alustava nimi mahdollisimman tarkasti
  • tarkista työn tavoite ja näkökulma, muotoile johtoajatus tutkimustehtävän perusteella
  • laadi tiivistelmä keskeisten tutkimustulosten tai keskeisten asioiden pohjalta
  • laadi johtoajatuksen avulla alustava käsittelyjärjestys niin, että pää- ja alaotsikot liittyvät johtoajatukseen
  • tarkista julkaisusarjan tms. erityisvaatimukset
  • suunnittele kuviot, taulukot, liitteet ym. lisämateriaali ja pohdi, mihin ja miten ne sijoitat.

Kirjoittamiskynnyksen madaltamiskeinoja

Kirjoittamiskynnystä voi madaltaa

  • pyytämällä alustavaan sisällysluetteloon kommentteja ja johtoajatukseen perustuvia kysymyksiä muilta
  • laatimalla jokaisesta luvusta oman tiedostonsa:
    • nimi
    • luvun tehtävä asiakokonaisuudessa
    • luvun tarkoitus
    • lausemuotoinen johtoajatus
    • luvun alustava jäsennys luvun alkuun
  • tekemällä jäsennyksen otsikkoina ja kirjoittamalla tekstiä otsikoiden väliin
  • kirjoittamalla tiivistelmää (samanaikaisesti jäsennyksen hahmottelun kanssa)
    • koko työstä
    • eri luvuista
    • alaluvuista
      - lisää tiivistelmät tekstiyksiköiden alkuun työskentelyä ohjaamaan.

Otsikoita alustavasta jäsennyksestä

Alustavan jäsennyksen voi muotoilla otsikoiksi:

  1. Laita otsikoihin vain luvun sisältöä kuvaavia sanoja.
  2. Tarkista, että kukin alaluku kuuluu suunnitellun pääluvun alle.
  3. Otsikoi samanarvoiset asiat samanlaisin muodoin ja symbolein (numerot, kirjasintyyppi jne.)
  4. Sisällytä otsikoihin vain käsittelyn oleelliset asiat.

Ensimmäisen luonnoksen kirjoittaminen

  • Kannattaa kiinnittää huomiota työskentelyoloihin ja työskentelyrytmiin.
  • On hyvä pyrkiä kirjoittamaan yhdellä kertaa mahdollisimman pitkiä jaksoja, esimerkiksi lukuja.
  • Ensimmäinen luonnos kirjoitetaan, jotta saataisiin yleiskuva kokonaisuudesta.
  • Kirjoittaja testaa omia ajatuksiaan ja tietojaan muiden tutkijoiden ajatuksia ja tietoja vasten.
  • Yksikön ensimmäistä persoonaa käyttämällä kirjoittaminen voi tuntua luontevammalta kuin passiivimuotoja käyttämällä.
  • Kunkin luvun ja kappaleen alussa kannattaa muistaa tekstiyksikön perusidea ja kehitellä sitä johdonmukaisesti valitun jäsennysratkaisun avulla.
  • Kirjoittaminen on hyvä aloittaa helpoimmasta tai jäsentyneimmästä osasta.
  • Lähdeviitteiden tarkka ja joustava käyttö on suositeltavaa aloittaa jo ensimmäisessä tekstiversiossa.
  • Tekstissä voi olla jo tilastoja ja havainnollistavia esimerkkejä sekä käsitteiden ja termien määrittelyjä.
  • Asiaa kannattaa käsitellä siten, että käsittely etenee yhtenäisesti. Kappaleiden alkuja ja loppuja voi käyttää asioiden korostamiseen.
  • Tekstiluonnos on hyvä jättää välillä lepäämään, jotta tekstiin saa tarvittavaa etäisyyttä.

Sisällön muokkaus

Sisällön muokkaus on luonteeltaan luovaa vuoropuhelua lukijan kanssa.
Asiasisällön työstämiseen ja kieliasun hiomiseen kannattaa varata riittävästi aikaa.
Työskentelyn systemaattisuus säästää aikaa ja vaivaa:

  1. päähuomio asiasisällön ja rakenteen tarkistamiseen
  2. päähuomio kieli-, tyyli- ja muotoseikkoihin.

Rakenteen tarkistaminen

Rakenteen tarkistus kysymyslistan avulla:

  1. Onko työn tarkoitus ja näkökulma selvästi ja kiinnostavasti esillä johdannossa? Löytyykö kunkin luvun ja kappaleen johtoajatus mutkattomasti?
  2. Ovatko peruslinjat tavoitteiden mukaiset ja asiallisesti oikeat? Noudattaako kirjoituksen perusrakenne tekstilajin vaatimuksia?
  3. Onko asioiden kehittely johdonmukaista? Näkyykö kulloinenkin jäsennysperiaate selvästi eri tekstiyksiköissä?
  4. Onko kokonaisuus tasapainoinen? Liittyvätkö osat hyvin toisiinsa (luvut, kappaleet, virkkeet)?
  5. Onko jokainen luku ja otsikko tarpeen ja oikealla paikallaan? Puuttuuko jotakin?
  6. Onko aloitus napakka? Houkutteleeko se lukemaan? Onko lopetus selkeä?
  7. Perustellaanko näkökannat ja päättelyt pitävästi, riittävästi ja täsmällisesti?
  8. Ovatko päätelmät oikeat ja onko ne esitetty selkeästi?
  9. Ovatko kaikki kuviot ja taulukot tarpeellisia ja oikeassa paikassa? Sijoitetaanko ne tekstiin vai liitteiksi?
  10. Onko toisten tutkimuksiin viitattu täsmällisesti (lähteiden valinta ja tulkinta oikea, lähdetietojen merkintä oikein)? Onko kirjallisuuteen viittaaminen luotettavaa ja luontevaa?

Kieliasun tarkistus

Kieliasua viimeisteltäessä kannattaa tarkkailla tekstiä luovia rakenneominaisuuksia, oikeinkirjoitusta ja muotoseikkoja:

  1. yksittäisen luvun rakentuminen perusidean varassa
  2. yksittäisen kappaleen rakentuminen (perusidean kehittely, yhtenäisyys)
  3. tekstin eteneminen kappaleesta toiseen (siirtymät, yhtenäisyys)
  4. virkkeiden ja lauseiden rakenne (luettavuus, tiiviys, osuvuus, sanajärjestys ym.)
  5. sananvalinta (tarkkuus, termien täsmällisyys jne.)
  6. kielioppi- ja oikeinkirjoitusseikat (predikaatin ja subjektin kongruenssi, verbien rektio, pronominiviittausten tarkkuus, välimerkit ym.)
  7. työn tarkoituksen vaatimat muotoseikat (nimiölehti, otsikointi, viittaustekniikka, lähdeluettelo jne.).

Kieliasun viimeistelyvaiheessa kannattaa käyttää myös Word-tekstinkäsittelyohjelman Kieliasun tarkistus -toimintoa. Pikanäppäinkomento kyseistä toimintoa varten on Ctrl + Alt + F7.

Lähteet:

Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara, Paula: Tutki ja kirjoita. 6., uudistettu laitos. Tammi. Helsinki 2000.