Häätöjä ja asuntohätää

Pitkäaikaisen vuokrasäännöstelyn loppuminen 1.6. 1922 aiheutti Tampereella noin 200 häätöä, joita toimitettiin alkukeväästä aina syksyyn saakka. Asuntopulan vallitessa oli kaupungilla täysi työ majoittaa häädetyt vähävaraiset, joita sitten sijoitettiin Venäjän armeijan vanhoihin kasarmeihin rakennettuihin tilapäisasuntoihin, parakkeihin ja lopulta jopa hevostalleihin. Elokuun 12. totesi sosiaalilautakunnan sihteeri Ilmari Mantere Aamulehdelle, että "voisi sanoa Tampereella olevan vallalla suoranaisen asuntokurjuuden". Syyskuun lopussa laskettiin Tampereella olleen 447 asunnotonta tai häädönalaista perhettä, eli yhteensä 1844 henkilöä. Aamulehti ilmoitti samaan aikaan 28:n perheen oleilevan ladoissa, kellareissa ja ullakoilla. Maaseudulle, eli kaupungin rajojen ulkopuolelle, muutti 23 perhettä. Kaupunki säilytti ilmaiseksi viidenkymmenen perheen huonekaluja varastoissaan, sillä aikaa kun perheet olivat sijoitettuina hätämajoitukseen. Syyskuun lopussa vierailivat Tampereella Hämeen läänin maaherra Von Hellens, opetusministeri Loimaranta, kulkulaitosministeri Skogström sekä sosiaalihallituksen edustaja pohtimassa vaikeaa asuntotilannetta. Julkisia rakennuksia päätettiin käyttää majoitukseen, ja ennen talven tuloa pääsikin moni "ihmisasumuksiksi kelpaamattomissa suojissa" asunut muuttamaan kansakouluihin järjestettyyn väliaikaismajoitukseen.

Vuokrien valtavia korotuksia pyrki hallitus estämään määräämällä huhtikuussa maksimivuokrat ajalle 31.5 1922 - 1.6 1923 ja velvoittamalla vuokranantajat ilmoittamaan tiedot vuokralla olleista huoneistoista. Vuokranantajien ilmoitusvelvollisuutta kuitenkin yleisesti välteltiin ja maksimivuokria ylitettiin. Tampereella syytteen vuokrakeinottelulain rikkomisesta sai 81 vuokranantajaa, joista 66 tuomittiin sakkoihin tai vankeuteen raastuvanoikeudessa. Tosin vuosikertomuksessaan totesi sosiaalilautakunta, jonka vastuulla vuokrakeinottelulain valvominen Tampereella oli, "mutta varmaa on etteivät kaikki kohtuuttomien vuokrien ottajat joutuneet rangaistukseen". Lautakunta pitikin maksimivuokrien ylittämistä varsin tavallisena.

Vuokrasäännöstelyn loputtua sai Tampere siis pitkäaikaisen riesan asuntopulasta, jota oli ollut jo ennenkin, mutta joka paisui suoranaiseksi hädäksi, kun parisen sataa perhettä sai kesällä 1922 häädön. Tampere vetosi maan hallitukseen voimavarojen saamiseksi asuntotuotantoon. Sosiaalilautakunta sai tehtäväksi tehdä viisivuotisen suunnitelman kaupungin asuntotuotannon ohjelmaksi. Tärkeimpinä keinoina asuntotuotannon tukemiseksi kaupungin taholta olivat edelleen valtion lainojen välittäminen ja lainojen myöntäminen pientalojen rakentajille. Joka tapauksessa tuli asuntopulan ratkaisusta pitkäaikainen ongelma kaupungin päättäjille.

Tyypillinen häätökuorma Tampereella. Kuva: Aamulehti 3.11.1931, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Työllisyystilanne Tampereella

Työllisyystilanne oli Tampereella alkuvuodesta kehno etenkin rakennus- ja sekatyöläisten keskuudessa. Naisvaltaiset alat, kuten tekstiili-, puuvilla-, vaatetus- ja kenkäteollisuus, sen sijaan menestyivät varsin hyvin. Kenkäteollisuus ilmoitti jo tammikuussa myyneensä koko kevään tuotannon, ja vaatetusteollisuuden ainoa murhe oli ulkomaisen raaka-aineen vaikeahko saanti, jolloin syksyllä käytettiin pääosin kotimaisia raaka-aineita. Menekki oli silti hyvä aloilla koko vuoden. Naisten työttömyys olikin varsin matala koko vuoden. Miesten työllisyystilannetta heikensi metalliteollisuuden huono tilanne alkuvuodesta, jota hieman paransi alkusyksystä Saksan vaikea tilanne, sillä suomalaiset pystyivät toimittamaan varmemmin ja halvemmin. Markan äkillinen vahvistuminen marraskuussa aiheutti kuitenkin vientialoilla kilpailukyvyn heikkenemistä ja Ruotsista tuli uusi vahva kilpailija. Saksan asema oli edelleen heikko. Kuitenkin vientialoilla, paperi- ja metalliteollisuudessa, jouduttiin vähentämään työvoimaa markan vahvistuttua. Hätäaputöinä järjesti kunta mm. teiden tasausta, viemäritöitä Viinikassa ja Pyynikillä, kallionlouhintaa Kortelahdessa ja Savilinnan tiellä, kasarmialueen rakennustöitä ja Mustalahden ruoppaustöitä.

Näyttelyitä Tampereella

Kesällä järjestettiin Tampereella Suomen XII maatalousnäyttely ja teollisuusnäyttely. Molemmat avattiin 21.6. Maatalousnäyttelyn avasi kymmenen tuhannen hengen läsnäollessa presidentti K.J Ståhlberg, kun taas teollisuusnäyttelyn avaamisesta vastasi presidentin puoliso Ester Ståhlberg. Maatalousnäyttelyssä oli Aamulehden mukaan noin 2500 näytteilleasettajaa ja 135 000 kävijää. Ministeritason delegaatio oli paikalla Norjasta, Puolasta, Hollannista, Espanjasta, Latviasta, Englannista, USA:sta, Ruotsista ja Virosta. Raportoipa Aamulehti paikalla olleen jopa kolme japanilaista lehtimiestä. Teollisuusnäyttelyn arkkitehtina oli Alvar Aalto, näyttelyyn myytiin lippuja 64 670, mutta kävijöitä oletti Aamulehti olleen hieman enemmän uskoen monen käyttäneen jonkun toisen ostamaa lippua.

Tampereen muita tapahtumia 1922:

• Sarvis OY aloitti "keinotekoisten sarviesineiden" (kammat tms.) valmistuksen tammikuussa, raaka-aineena tehdas käytti maitoa.
• Valtuusto päätti nostaa koiraveroa 20:stä markasta 200:n markkaan, mistä koiranomistajat valittivat maaherralle, joka kumosi korotuksen. Valtuusto päätti valittaa KHO:een, eikä päätös ehtinyt enää samana vuonna Tampereelle.
• Uusi poliisijärjestys hyväksyttiin valtuustossa helmikuun alussa.
• Wigrenin makkaratehdas valmistui käyttöönsä toukokuun alussa.
• Ryhmä unkarilaisia partiolaisia vieraili Tampereella elokuun alussa.