Tampereen Työväenyhdistys

Työväenyhdistyksen talo oli koko kaupungin huvielämän keskus. Kuvassa toimintaa suunnittellut huvitoimikunta vuonna 1896. Huvitoimikunnan järjestämien tilaisuuksien tarkoituksena oli sekä viihdyttää jäsenistöä, että kerätä rahaa Työväenyhdistyksen toimintaan. Kuva: Niels Rasmussen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Työväenyhdistyksen toimintaa

Työväen kulttuuritoiminnan juuret ovat suomalaiskansallisen liikkeen sivistys- ja kulttuurityössä 1800-luvulla. Monet perinteet ja ajanviettotavat olivat siis omaksuttu ylemmiltä luokilta. Tampereen Työväenyhdistyksen vilkkaassa kulttuuritoiminnassa tärkeitä olivat yhdistyksen oma lukusali, joka aloitti toimintansa jo vuonna 1887 ja seuraavana vuonna aloittanut oma kirjasto. Alusta asti yhdistys järjesti myös luentotoimintaa, joka kuitenkin kärsi kyvykkäiden luennoitsijoiden puuttumisesta. Vuonna 1895 alkoivat erityiset kansanopistokurssit, ja vuonna 1899 avattiin Työväenopisto, jonka ansiosta työväestön sivistystaso nousi. Ajoittain toiminnassa oli myös keskustelu- ja puhujaseura.

Tärkeää osaa alkutaipaleen toiminnassa edustivat iltamat, joissa mm. yhdistyksen oma lauluseura ja soittokunta saivat mahdollisuuden esiintyä sekä amatöörinäyttelijät näytellä. Tärkeäksi tapahtumaksi nousivat vuodesta 1889 pidetyt kansanjuhlat, jotka järjestettiin ensin Pyynikillä ja myöhemmin Viikinsaaressa. Iltamat olivat työväenyhdistyksen tärkeä tulonlähde, samoin kuin vuonna 1899 aloitettu ravintolatoiminta.

Työväenyhdistys julkaisi vuosina 1888-1893 omaa Kansalainen-lehteä, joka ilmestyi Tampereen Sanomien liitteenä. Sen tehtävänä oli tiedottaa työväenyhdistyksen toiminnasta. Se edelsi vuonna 1899 aloittanutta Kansan Lehteä, joka oli kaupungin ensimmäinen työväestön oma lehti.

Ammattiyhdistystoiminta alkoi Tampereella wrightiläisen työväenliikkeen aikana. Eri ammattiryhmiä edustaneet osastot alkoivat puolustaa jäsenkuntiensa etuja työpaikoilla.

Valtakunnallisissa vaaleissa työväen panos jäi ymmärrettävästi vähäiseksi ennen ensimmäisiä eduskuntavaaleja vuonna 1907. Joitakin työväenehdokkaita pääsi silti valtiopäiväedustajiksi lähinnä suomalaisen puolueen listoilta. Kunnallisvaaleissa työväestö tuli itsenäisenä ryhmänä politiikkaan mukaan 1890-luvun lopulla, mutta sen merkitys jäi vähäiseksi voimassa olleen omaisuuteen perustuvan vaalitavan vuoksi, jota korjattiin vasta kansalaissodan jälkeen.

Suurlakon jälkeen iltamatoiminta lisääntyi. Ohjelmassa oli näyttämötoimintaa, kuoro- ja kuplettilaulua. Huvitilaisuuksia ei järjestetty pelkästään juhlapyhinä, vaan toiminta laajeni myös arki-iltaiseksi. 1910-luvulla tamperelaiset työväeniltamat muuttuivat yhä selvemmin tanssitilaisuuksiksi ja muutenkin ohjelma muuttui entistä kevyemmäksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana huvitoimintaa vähensi siitä peritty sotavero.

Tärkeää kulttuurimuotoa Tampereella edusti teatteri. Tampereen Työväen Teatterin toiminta alkoi ammattimaistua vuonna 1908, kun taloon saatiin ensimmäistä kertaa myös palkattua henkilökuntaa. Teatteri taisteli ohjelmistossaan taiteen ja luokkataistelun välillä, mikä aiheutti monia ristiriitoja sekä talon sisällä, että maksavan yleisön keskuudessa.

Suurlakon jälkeen myös työväen urheiluharrastus oli nousussa. Tampereen Työväenyhdistyksen Nuorisoliitto perusti vuonna 1906 voimistelu- ja urheiluseuran nimeltään Veikko, jonka toimintaan myös naiset tulivat mukaan vuosina 1908-1909. Seuran nimi muutettiin vuonna 1915 monikoksi muotoon Veikot. Suomessa monet urheiluseurat toimivat työväenyhdistysten alaisina, mikä sinällään oli ainutlaatuista koko maailmassa.

Tampereen Työväenyhdistyksen jäsenmääristä ei ole tarkkoja tietoja, sillä joinakin vuosina jäseneksi lukemiseen pätivät eri kriteerit kuin toisina. Alkuvuosina 1880-luvun lopussa jäseniä oli vuosittain noin 200-450. Jäsenistöön kuului sekä miehiä että naisia. Suurin osa jäsenistöstä oli muuta kuin työväestöä, sillä mukana oli mm. sivistyneistöä, kaupan alalla toimivia ja tehtailijoita.

Kun 1890-luvun lopulla wrightiläisen työväenliikkeen aika alkoi olla ohi, alkoi yhdistys muuttua enemmän työväen muodostamaksi yhteisöksi. Suuri nousu koettiin suurlakkovuonna 1905, kun yleinen innostus toi yhdistykseen satoja uusia jäseniä. Jäsenmäärä oli tällöin huipussaan, sillä jäseniä oli yli 3000. Nopeaan nousuun vaikuttivat myös toisen työväenyhdistyksen Ulkotyöväenyhdistyksen toiminnan nopea kuihtuminen sekä ammattiyhdistystoiminnan kasvava suosio. Huippuvuosien jälkeen jäsenluku alkoi laskea, mutta nousi taas jyrkästi ennen kansalaissotaa.