Lehdistö ja lakkoilu

Valtioneuvosto päätti tammikuussa 1950, että työmarkkinajärjestöt saavat helmikuun puolestavälistä lähtien vapaasti sopia työntekijöiden palkoista. Tämä merkitsi käytännössä sodan ajalta peräisin olleen palkkasäännöstelyn purkautumista. Yksi tästä seuranneista työtaisteluista oli elokuun 28. päivä 1950 alkanut Metallilakko. Se kesti melkein kaksi kuukautta loppuen 21.10.1950.

Lakossa oli kaiken kaikkiaan 70000 metallityöntekijää, ja jos muutkin alat otetaan huomioon, määrä nousee sataantuhanteen. Tampereella työtaistelijoita oli 6000. Lakon loppumisen kannalta ratkaisevaa oli se, että työntekijöiden keskusjärjestö SAK tuli metalliliiton tueksi uhkaamalla yleislakolla. Osapuolet saivat sovinnon aikaan ennen SAK:n asettamaa aikarajaa.

Seuraavassa kolmen tamperelaisen lehden, kokoomuksen äänenkannattajan Aamulehden, sosialidemokraattien Kansan Lehden ja Tampella-yhtymän julkaiseman Tampella Tänään –lehden näkemyksiä lakosta:

Aamulehti keskittyi lakon alkamisen jälkeisenä päivänä 29.8.1950 työtaistelun aiheuttamiin työnantajien, työntekijöiden ja pitkittyessään myös kansantalouden menetyksiin:

”Työnantajien taholta saamiemme tietojen mukaan aiheuttaa lakko luonnollisesti heti alusta alkaen suuria taloudellisia menetyksiä. Tehtaiden toiminnassa ovat sotakorvaukset etualalla. Kun näiden töiden toimittaminen kuitenkin on jossain määrin edellä määrä aikaa, eivät ainakaan ensimmäiset päivät aiheuta varsinaisia myöhästymisiä muuta kuin tämän ennakko-ohjelman toteuttamisessa”

”Kansantaloudelliselta kannalta menetykset ovat hyvinkin suuret. Jos metallimiesten keskipalkaksi päivässä lasketaan esim. 1.000 markkaa, ovat työntekijäin menetykset palkoissa pelkästään Tampereella lähes 6 milj. mk päivässä.”

Kansan Lehti julkisti kahta päivää myöhemmin 31.8.1950 Tampereen metallialan Työntekijäin ammattiosaston julkilausuman, joka alkaa:

”Jo kymmenen vuoden ajan ovat maamme metallityöläiset suorittaneet epäitsekästä uhrautuvaa työtä koko kansan hyväksi. Metallityöläisten ansiosta ja heidän täydellä työpanoksellaan on maamme lopullisesti suoriutumassa sotakorvauksista, jotka viimeisten vuosien aikana ovat miltei kokonaisuudessaan olleet metalliteollisuuden työntekijöiden ahkeruuden, ammattitaidon ja sisukkuuden varassa”

”Kaikki tämä on tapahtunut ilman, että olemme pitäneet suurempaa kohua itsestämme ja ilman että olisimme halunneet hyötyä palkkauksessa kansan kustannuksella.”

Lakon ollessa käynnissä Tampella Yhtymän julkaisema Tampella Tänään -lehti kirjoittaa vuoden 1950 numerossa 9-10 mm. näin:

” Tuotantomme nykyiseen tilaan verrattuna palkkataso on meillä aivan liian korkea, vaikka hinnatkin otetaan huomioon. Palkkojen korotusten tietä on näissä oloissa mahdoton päästä parempaan hyvinvointiin.”

22.9.1950 metallilakon jatkuttua yli kolme viikkoa Aamulehden sävy oli kiristynyt:

”Lakon jatkumiseen suhtautuvat työmarkkinajärjestöt tietenkin lähinnä taloudellisena voimankoetuksena. On helppoa havaita, että aika tässä tapauksessa työskentelee lakkolaisia vastaan. Heidän palkkamenetyksensä on tähän mennessä laskettava monissa sadoissa miljoonissa, lähiviikkoina jo miljardeissa, kun taas lakkoavustusten merkitys on melkeinpä vain vertauskuvallinen. Työnantajien henkilökohtaiset menetykset puolestaan ovat teoreettisestikin pienet, mikä tosiasia epäilemättä on epämiellyttävä yllätys niille, jotka ovat uskoneet 'kapitalistien taskuun' meneviä jättiläisvoittoja toistelevaan propagandaan.”

Lakon loppuvaiheessa, kun lopullinen sovintoesitys oli jo osapuolten hyväksyttävänä Kansan Lehti kävi lakkolaisten keskuudessa kyselemässä kentän tunnelmia. Sorvaaja Paavo Lehtinen Lokomolta sanoo mm. näin:

”Nimenomaan ne vaatimukset, jotka ovat olleet keskeisimpiä neuvotteluissa kaiken aikaa, ovat nyt saamassa myönteisen ratkaisun. Koska esitykseen vielä liittyy maininta, että aikapalkalla työtä tekevien ansiotasoa ei saa laskea, merkitsevät nämä saavutukset huomattavaa parannusta tähänastiseen järjestelmään. Ja koska sopimuksia tehtäessä yleensä on tingittävä puolin ja toisin ja huomioon ottaen, että pitkäaikainen lakko on myös työntekijöille raskas, on mielestäni olemassa mahdollisuudet tältä pohjaltakin lakon lopettamiseen, varsinkin kun eräisiin epäselviin kohtiin saadaan selvittävät vastaukset.”

Lakon jo loputtua, vuoden 1950 joulunumerossa Tampellan toimitusjohtaja Arno Solin esiintyy Tampella Tänään –lehdessä sovinnollisesti:

”Luonnollisestikaan emme halua tässä ryhtyä esittämään syytöksiä puoleen eikä toiseen, kuka on ollut syypää tähän yhteiseen onnettomuuteen, mistä on ollut erittäin haitallisia seurauksia koko talouselämällemme. Sen sijaan kehottaisimme kaikesta tapahtuneesta huolimatta suuntaamaan katseemme eteenpäin, tulevaisuuteen, mikä olisi saatava enemmän kansamme eheyttä ja yhtenäisyyttä lujittavaksi sekä toisaalta tuotannon kehitystä varmentavaksi.”