Kauppakatu 3B

Arkkitehti Georg Henriksson sai 1934 tehtäväkseen muuttaa Kauppakatu 3 B:ssä sijainneen Vaasan Pankin talon nykyaikaisiksi huoneistoiksi. Rakennus oli valmistunut 1899 ja sen oli suunnitellut Lambert Pettersson. Kolmikerroksisen talon ensimmäisessä kerroksessa oli pankkihuoneisto ja muissa kerroksissa suuria yksityisasuntoja. Muutostyöt tulivat ajankohtaisiksi, koska toimintansa jo muutamia vuosia aikaisemmin lopettaneen pankin huoneistoa ei ollut saatu vuokratuksi. Elettiin vielä 1930-luvun alun taloudellisesti vaikeita vuosia. Osoittautui kuitenkin kannattavammaksi purkaa pankkipalatsi ja rakentaa säilytetyn perustuksen ja kellarikerroksen päälle uusi viisikerroksinen talo.

Aikansa modernein mukavuuksin varusteltu Kauppakatu 3B:n talo. Kuva: Veikko Kanninen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Tampereen kaupungin rakennuskatselmusmiehet hyväksyivät uuden rakennuksen piirustukset. Heidän lausunnossaan todettiin, että "rakennus on terveydenhoidollisesti tyydyttävä, koska suunnitelmiin kuuluu koneellinen ilmanvaihto, jonka avulla keittiöistä, keittiökomeroista, kylpyhuoneista ja W. C. -laitoksista ilma imeytyy ulos katolle asti tulenkestävään kanavaan ja porrashuoneeseen tulee n.s. painekupu, joka synnyttää porrashuoneessa ylipaineen estämään huoneustojen ilmaa pääsemästä porrashuoneeseen." Asuntojen terveellisyys oli tärkeä rakennuksen arviointikriteeri.

Viisikerroksinen talo rakennettiin tiilestä ja julkisivu rapattiin. Pohjakerrokseen tuli tilat neljälle myymälälle ja muihin kerroksiin tuli yhteensä 13 asuntoa. Suurempiin huoneistoihin, joita oli seitsemän, kuului kolme huonetta, keittiö, tarjoiluhuone, palvelijanhuone, kylpyhuone sekä WC. Pienemmissä huoneistoissa oli kaksi huonetta, keittokomero, kylpyhuone ja WC. Olohuoneet oli muiden tilojen kustannuksessa tehty sangen suuriksi, kolmen huoneen asunnoissa 35-40 m²:n ja kaksikoissakin 25 m²:n suuruisiksi, mutta arkkitehdin mukaan vuokralaiset olivat olleet tilaratkaisuun tyytyväisiä. Porvarillisessa asunnossa tyypillisiä suuria ja pimeitä hallitiloja oli huolellisesti vältetty.

Rakennuksen pohjakaava, Tampereen kaupungin rakennusvalvontayksikön arkisto.

Talo oli varusteltu aikansa modernein mukavuuksin. Kauppakadun puolen porrashuoneessa oli hissi ja pihasiivessä oli viereisen talon kanssa yhteinen keittiöhissi. Talo oli kokonaan sähköistetty ja asunnoissa oli sähköhellat, kylmäkaapit sekä puhelin- ja radiokoskettimet. Keittiöt, keittokomerot ja tarjoiluhuoneet oli sisustettu kiintein kalustein. Talossa oli keskuslämmitys, ilmanvaihtojärjestelmä ja rikkakuilut, jotka osoittautuivat varsin käytännöllisiksi, sillä talossa ei ollut puuhelloja, joissa olisi voinut polttaa paperit ja muut kuivat roskat eikä kaksikkojen vuokraajilla ollut kotiapulaisia, jotka olisivat kiikuttaneet roskat ulos. Katolla oli eteläisellä pihanpuolella suuri aurinkoparveke, jonne saattoi ajaa hissillä ottamaan aurinkokylpyjä. Kadunpuolella oli laaja tuuletusparveke mattojenpölytystä varten.

Talon omistivat Johan Blomin perilliset ja isännöitsijänä oli insinööri G. S. Gyllenberg. Vuokralla asuminen oli yleisin asumisen muoto sekä ylempien että alempien sosiaaliryhmien keskuudessa. Vuonna 1930 noin 76 % tamperelaisista asui vuokralla. Asuntoa myös vaihdettiin ahkerasti. Vuokralaisina talossa oli 1930-luvun loppupuolella muun muassa insinööri, leskirouva, lehtori, talousopettaja, konttoriapulainen, pankkivirkailija, opettaja, kaupanhoitaja ja hammaslääkäri, joka piti myös vastaanottoaan talossa. Yhden asunnon oli vuokrannut vastaanottotiloikseen Tampereen tuberkuloosihuoltopiirin lääkäri Viljo Mäkkylä. Pihasiivessä asui muun muassa kotitaloushoitaja ja mekaanikko. Lisäksi talossa asui kotiapulaisia. Kauppakatu 3:en oli muuttanut myös talon suunnittelija diplomiarkkitehti Georg Henriksson. Oli sangen tavallista, että arkkitehdit muuttivat suunnittelemiinsa taloihin asumaan.