Torstaina 9.3.2006
Anna Laukkanen, teksti ja kuva
Kasimir Palm solahti syvälle omaan kulttuuriinsa jo pienenä poikana. Palm kiersi muusikkoperheensä kanssa Suomea ensimmäisen kerran kaksivuotiaana.
Kun romani puhuu perheestään, hän tarkoittaa koko sukua. Toinen kytkös kantaa vielä pidemmälle.
– Romanikulttuurin hienoin piirre on yhteenkuuluvuus. Missä vain ulkomailla romani näkee toisen romanin, ne on yhtä.
Oma kulttuuri on kiinnostanut Kasimir Palmia pienestä pitäen. Vanhempien kulttuuri-innostus kietoi myös pojan pauloihinsa. Musiikki, teatteri ja elokuvat ovat avanneet romanikulttuuria Palmille.
– Olen aina yrittänyt imeä kaiken mahdollisen omasta kulttuuristani.
Vaikka omaa tietopohjaa on kertynyt, lyhytelokuva oli Palmille uusi alue. Kun hän jahtasi romaniaiheisia elokuvia, isä, Kalle Palm, auttoi tiedonhaussa. Kalle Palm auttoi poikaansa myös kääntämään elokuvakokonaisuuksien nimet romaniksi.
Kasimir Palm mainitsee vanhempansa monta kertaa haastattelun aikana. Sävy on kaunis. Palm on voinut aina luottaa perheensä tukeen.
– En minä voisi pukeutua farkkuihin, jos minun vanhempani eivät olisi sellaisia, kuin ovat.
Romanien tunne täyttää valkokankaan (FN 09.03.2006)
Nuori ohjaaja tarjoaa ratkaisun (FN 09.03.2006)
Päivitetty 22.03.2006 kello 12.32
