Finlaysonin tehdasympäristö on kaupunki kaupungin sisällä

Finlaysonin portti on nykyään paitsi työväen myös huvittelijoiden käytössä.

Tämän vuoden lyhytelokuvapäivien eräs teema on Tampereen historia. Vanhat tehdasalueet ovat olennainen osa koko kaupungin syntyä, menneisyyttä, nykypäivää ja tulevaisuutta. Historia-aiheiset elokuvat näytettään tänä vuonna Kino-Palatsissa ja Hällässä.

Finlayson nousi ja kaatui idänkaupan myötä, mutta tehdasalueen nousu ja tuho eivät kenties olekaan niin tärkeä osa tämän päivän Tamperetta kuin tehdasalueen tuho ja nousu. Konkurssiin ajautunut Finlayson tehdasalue on kohonnut tuhkastaan feeniks-linnun lailla, osaksi tietoteknisesti valveutuneen kulttuurikaupungin sykkivää arkea.

Tampereelle Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo

Teollistumisen ensiaskeleita ottavassa Suomessa vesistöt ja varsinkin kosket määräsivät tehtaiden sijoittumisen. Skotlantilainen James Finlayson tuli Venäjän kautta Suomeen ja perusti 1820 Tampereelle puuvillatehtaan, josta kasvoi maan ensimmäinen suurteollisuuslaitos. Teknisesti Finlayson edusti alusta alkaen alan huippua koko maailmassa, olihan osaaminen hankittu 1800-luvun johtavasta teollisuusmaasta Englannista.

Finlaysonilla olivat ensimmäiset suuret vesipyörät ja turbiinit, ensimmäinen automaattinen palonsammutusjärjestelmä, 1800-luvun lopulla Pohjoismaiden suurin höyrykone ja Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo. Yhteiskunnallisesti Finlayson oli 1830-luvulta 1900-luvun alkuun asti oma yhteisönsä, ja Nottbeckien patruunasuku hallitsi yhteisöään kuin valistunut ruhtinas valtakuntaansa.

Nouseva Suomi tarvitsi myös hiomakoneita ja vesivoimaturbiineja, laivoja ja vetureita. Niitä teki Tampella, vuonna 1861 perustettu Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Oy Tammerkosken yläjuoksulla, Finlaysonia vastapäätä.

Kuusvooninkisessa oli helppo valvoa työntekijöitä

Suomen teollisuushistorian merkittävin rakennusmonumentti on ollut 1837 valmistunut Finlaysonin Kuusvooninkinen. Se oli ensimmäinen suurteollisuutta varten suunniteltu rakennus, jonka saleissa ei ollut lainkaan väliseiniä, vaan Fiskarsin valimon valurautapylväät kannattivat välipohjia.

Aikakauden henkeä ja työntekijöiden arvostusta kuvaa myös se ettei Kuusvooninkiseen oltu rakennettu edes WC:tä. Toiminnan piti olla tehokasta. Työntekijät olivat paremmin valvottavissa ilman saniteettitiloja ja väliseiniä - nehän olisivat tarjonneet työntekijöille mahdollisuuden vetelehtiä jonottamassa tai suorastaan piiloutua ylimääräiselle tauolle.

Jo 1800-luvun puolivälissä alueella oli kaikki ne instituutiot, jotka ovat tuttuja kuluvan vuosisadan puunjalostusteollisuuden hallitsemilta paikkakunnilta: patruunan kartanot, virkailijoiden ja työväestön asunnot, sairaala, kirkko, koulu, seuraintalo, sairasapukassa, vanhainkoti, ... Teollisuuden arkkitehtuuri muotoutui arkkitehdin ja prosessintuntijan yhteistyönä. Loistava esimerkki tästä on Finlaysonin alueen monikerroksinen rakennuskanta.

Tämän päivän tehtaan käyttäjä on arvostettu asiakas, joka rahoittaa liiketoiminnat. Tämä näkyy jo viihteellisen keskuksen suunnitteluissa esim. WC:itä ja ravintoloita on kymmeniä. Uusiokäytön suunnittelussa on mukana museovirasto, joka valvoo ettei arkkitehtuuria liiaksi muuteta vaan vanha arvokas säilytetään. Nykyään Finlaysonin tehdasalue on edelleen kaupunki kaupungin sisällä. Onhan se täynnä toimintaa eri alojen yrityksiä mm. IT, käsityöläisten ja taiteilijoiden työhuoneita, opetus-, näyttely- ja liikuntatiloja. Tosin majoitusvaihtoehdot ja asunnot vain puuttuvat. Mielenkiintoista on huomata, että tehdas sijaitsee torin vieressä ja toria laajennetaan edelleen tehtaan suuntaan ja sen läheisyyteen. Näin kaupungin ydinkeskusta lähestyykin tehdasaluetta.

Kun Kuusvooninkista kunnostettiin, se muistutti lähinnä vanhaa tehdas- tai vankilarakennusta ja tunnelma on todella ahdistava. Siinä katsoja näki, vilkkaassa mielikuvituksessaan, tähystystornit, ja ympäröivät rakennukset ovat kuin vankilan seinämiä, suljettua aluetta. Huokausten siltakin, yhdyssilta, löytyy Kuusvooninkisesta. Tämän päivän työmiehet hyörivät ympäriinsä ja tekevät ruumiillista työtä - verkkoaidan takana. Aikaisemmin Kuusvooninkinen oli kutomakoneiden käytössä. Arkkitehdit saavat ihmeitä aikaan!

Arkkitehdista ja yrityksistä riippuu, mitä rakennusratkaisuilla halutaan viestittää. Tehdas on nyt avoin kaikille. Teollisuushallien uusiokäyttö kertoo asiakkaalle kierrätyksestä, rakennusten kierrättämisestä, ympäristön välittämisestä ja ympäristöystävällisyydestä. Nykyisille yrityksille ne ovat kilpailukeinoja, arvoja ja osa yritysimagoa, kun yritetään erottua edukseen muista yrityksistä.

Rakennussuunnittelijoina merkittävät arkkitehdit

Nykyään Finlaysonin tehdasalue muodostaa ajallisesti kerrostuneen ja monimuotoisen arkkitehtuurin. Rakennusten peruskorjaukset on toteutettu vanhoja rakennuksia ja arkkitehtuuria kunnioittaen. Suurin osa Finlaysonin alueen rakennusten julkisivuista on asemakaavalla suojeltuja.

Punatiiliarkkitehtuuri on antanut alueelle leimallisen ilmeen jo 130 vuoden ajan. Saman voi kokea myös monissa ajan tehdasyhdyskunnissa Englannissa. Alueen rakennushistoriallinen ydin on kuitenkin pumpulin valkoinen. Vuosien 1837 ja 1860 välisenä aikana valmistuneet tehdasrakennukset rapattiin valkoisiksi. Tästä esimerkkinä on 1860 viimeisenä julkisivuksi noussut uusgoottilainen kelloporttirakennus Katuvapriikki. Seuraavalla vuosikymmenellä Katuvapriikki jäi punatiilisen Plevnan varjoon.

Punatiilinen laajentuminen jatkui 1960-luvulle saakka siihen asti kun Heikki ja Kaija Sirenin viimeistelyrakennus alueen kaakkoiskulmassa valmistui, nykyinen Media 54. Alkuaikoina arkkitehdeillä ei ollut riittävästi tietoa teollisuusrakennusten erityisvaatimuksista. Esimerkiksi rakennuspiirustukset ja julkisivupiirustukset saattoi laatia eri henkilö.

Syksyllä 2001 avautunut Werstas on Työväen keskusmuseo. Se on toiminut aikoinaan värjäämönä vanhassa tehdasrakennuksessa. Tila on rakennettu avariin saleihin. Werstaassa sijaitsevat myös noin 70-paikkainen auditorio Väinö sekä Museokahvila Valpuri ja Höyrykonemuseo.

Siihen aikaan kun rakennettiin tehtaan Siperia osaa, rakennettiin myös Siperian junarataa. Tänäpäivänä tällainen viestintä sopii alueen nykyistenkin käyttäjien imagoon eli Aamulehden ja IT-teknologia yritysten. Ravintola on myös saanut Pub-höyry nimen rautateistä. Siperia-alueeseen on jätetty vanhaa tehdaskoneistoa muistuttamaan alkuperäisestä toiminnasta.

Viestintämuseo avattiin 2003 Siperian alakertaan. Siellä esitellään viestintää sekä historian että nykyajan hengessä. Viestintämuseo on Vapriikin yhteistyöhanke Tampereen kaupungin, Tampereen yliopiston, Aamulehden ja Soon Communicationsin sekä Yleisradion, erityisesti TV2:n kanssa.

Liikekeskuksessa monta mielenkiintoista yksityiskohtaa

Liikekeskus on niin sanottu uusi puoli, jossa on muun muassa Amerikkalaistyyppinen ravintola, kampaamo, rakennustietokeskus. Alueen karaoke-tanssiravintolan nimi on Klubi 54 - tehdasrakennus 54:n mukaan. Mielenkiintoisin yksityiskohta alueella on mielestäni ravintola, jossa on akvaariomainen terassi erotettuna muusta ravintolasta. Koko alueen kattoa on madallettu ja kattoikkunan taivasnäkymästä näkyy kuin pilvenpiirtäjiä eli toimistokerroksien ikkunoita ja seiniä.

Tyhjänä tila tuntuu ontolta ja kalsealta, mutta täysinäisenä varsin mielenkiintoiselta. Erityisesti, kun asiakas on ravintolassa syömässä, voi lasi-ikkunan vieressä toinen asiakas nojailla ja katsella ruokailijoita.

Akvaarion sisällä istuessa voi olla joskus mielenkiintoista katsella ohikulkijoita, varsinkin jos ei ole seuraa. Tällöin tulee vaikutelma kuin ei olisikaan yksin syömässä. Vaikutelma ei tosin synny, ellei liikekeskuksessa ole riittävästi ohikulkevia asiakkaita. Ravintola on tarkoitettu varmasti joko kiireisille tai sitten tosi maleksijoille.

Kaupunkiympäristössä voi aistia monta eri aikakautta

Entisaikoina käyttäjien tarpeita ei kuunneltu juurikaan tehdasympäristöissä. Suunnittelussa oli mietitty lähinnä Taylorin johtamisoppia ja sitä kuinka työntekijöitä on helpompi valvoa ja johtaa. Nykyään on huomioitu erityisryhmät monipuolisesti ja tiloissa on helppo liikkua. Sinne pääseepyörätuolilla ja invavessojakin on.

Kaduilla, toreilla, kahviloissa ja terasseilla viihtyminen on tämän päivän kaupungille asetettu vaatimus ja nykykaupunki on viihtymisen kaupunki. Vanhat tehtaat kertovat menneisyydestä, nykytilat tästä päivästä ja näyttötekniikka ja virtuaalisuus tulevaisuudesta. Finlaysonin aluella voi aistia montaa eri aikakautta yhtä aikaa.

Lähteet:

Sarjas-Korte, Salme (toim.): ARS Suomen taide 3 (Lauri Putkosen artikkeli Teollisuuden arkkitehtuuri), Otava, Keuruu 1989.

Mäkiö, Erkki & Putkonen, Lauri & Tuomi, Timo: Rautaiset rakenteet (Lauri Putkosen artikkeli Finlaysonin vanha tehdas), Yliopistopaino, Helsinki 1998.

Mansikka, Mikko & Kärki Pekka: Rakennettu kulttuuriympäristö (Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 16), Karttakeskus, Helsinki 1993.

Isaksson, Paavo & Virkkala, Seija: Tampereen keskustan muutos ja Tampella. Tampereen yliopiston ylioppilaskunta, julkaisusarja 1/1991, Tampere 1991.

Tarumaa, Aarne (toim.): Kaupunkisuunnittelun trendit 90-luvulla - Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin osasto, Yhteiskuntasuunnittelun laboratorio, julkaisu C 58 1997 (Sari Hirvosen artikkeli Tampellan kanta-alueen laajennettu kutsukilpailu), Oulun Yliopistopaino, Oulu 1998.

 

Lue lisää
Finlaysonin historiaa (FN 2004, perjantai)

Muualla verkossa
Pirkanmaan teollisuushistoria, Finlaysonin alue
inter2.tampere.fi/tehdas/akseli/koski/finlays/finlays.htm

James Finlayson ja John Paterson
www.oph.fi/etalukio/.../kaarila/james.html

Finlaysonin alueen historiaa
koti.mbnet.fi/ultrix/businness/Finlayson-historia.doc

Finlaysonin alue Tampere
/www.finlaysoninalue.com/info/historia/jamesfinlayson.html

Finlaysonin vanha tehdas
www.tkm.fi/vanhateh.html

 

Päivitetty

Sivun alkuun^