Indonesiassa ja Thaimaassa elokuvien katselu on yhteisöllinen tapahtuma

Valkokangas levitetään ulkoilmaan ja koko naapurusto kerääntyy katsomaan elokuvia. Pieni poika löytää loistavan näköalapaikan ja kiipeää ystävänsä talon katolle. Kesken kaiken elokuva keskeytetään ja esitetään kuulutus: äiti etsii kadonnutta poikaansa.

Riva Sandiajaya kertoo silmät loistaen lapsuutensa elokuvakokemuksesta Jakartan liepeiltä Indonesiasta. Elokuvien katselu oli sosiaalinen tapahtuma, eikä filmiä epäröity keskeyttää kadonneitten sukulaisten tai ystävien etsimisen vuoksi.

Tampereella asuvat Riva Sandiajaya ja Porntip Chaibamrung muistelevat elokuvakokemuksiaan.

Myös thaimaalaiselle Porntip Chaibamrungille ulkoilmanäytökset ovat tuttuja. Toisinaan maaseudulla lääkefirmat järjestivät ilmaisia näytöksiä kyläläisille. Liput eivät maksaneet mitään, mutta yrttejä oli väliajalla pakko ostaa.

Nykyisin Sandiajaya ja Chaibamrung katselevat elokuvia pääasiassa Tampereen Plevnan lukuisissa saleissa. Molemmat ovat asuneet Suomessa reilut kaksi vuotta ja työskentelevät samassa yrityksessä mobiilipalveluiden parissa hyvin kansainvälisessä työyhteisössä.

Molemmat nauravat makeasti juuri katsotulle Lost in Translation - elokuvalle. Elokuvan amerikkalaiset päähenkilöt kohtaavat Tokiossa varsin erikoisia japanilaisia. Japanilaiset vaikuttivat heistä hassuilta.

Robin Hoodia rottien seurassa

Elokuvateatterit ovat suosittuja treffipaikkoja niin Thaimaassa kuin Indonesiassakin.

Teatterien taso vaihtelee kuitenkin huimasti. Sandiajaya muistelee erästäkin Robin Hood -elokuvan näytöstä, jossa kesken esityksen joku säikähti salissa vilistävää rottaa. Toki elokuvateattereita löytyy myös vaativampaan makuun.

Komediat ovat Indonesiassa erityisen suosittuja, ja ne ovat myös Sandiajayan mieleen. Molemmissa maissa katsellaan mieluiten amerikkalaisia elokuvia, vaikka niissä on omaakin elokuvatuotantoa. Vapaamieliset elokuvat kiehtovat tiukkaan sensuuriin tottuneita aasialaisia.

”Thaimaassa seksuaalisuus on perinteisesti ollut kielletty aihe, mutta länsimaistumisen vuoksi elokuvista on tullut rohkeampia”, Chaibamrung kertoo.

Yksi aihe on edelleen tabu: kuningasperhettä ei saa arvostella. Tämän vuoksi maassa kiellettiin muutama vuosi sitten amerikkalainen Anna ja kuningas -elokuva, joka kertoi Thaimaan kuningashuoneesta 1800-luvun puolivälissä.

Lyhytelokuvafestivaalit ovat tulleet tutuksi Sandiajayalle ja Chaibamrungille. Tänä vuonna ohjelmistossa kiinnostavat erityisesti thaimaalaiset elokuvat.

Suomalaiset elokuvat eivät ole työtovereille tuttuja, mutta Salattuja elämiä he ovat seuranneet televisiosta. Saippuaoopperaa kun voi seurata ilman kielitaitoakin. Thaimaassa draama on hyvin tyypillinen taiteenlaji ja saippuaoopperat ovat erityisen suosittuja.

”Köyhä maa tarvitsee tuhkimotarinoita,” Chaibamrung selittää.