Tapojen orjat

Pääsin parhaan ystäväni Sannan kanssa ensimmäisen kerran kahdestaan elokuviin neljännellä luokalla. Tapauksessa oli suuren juhlan tuntua: Oikein elokuviin! Ihan vain kahdestaan! Ilman vanhempia!

Puolen tunnin bussimatka Helsingin keskustaan maksoi viisi markkaa, ja me istuimme bussissa niin kovin tärkeinä.

Tämän jälkeen elokuvissa käynti tarkoitti minulle vain tiettyä asiaa. Elokuvissa käytiin Sannan kanssa. Elokuviin mentiin bussilla, ja ensimmäiseksi kaupunkiin päästyä käytiin ostamassa liput.

Lippujen oston jälkeen oli aikaa syödä McDonaldsissa Big Mac -ateriat. McDonalds oli juuri saapunut Helsinkiin, ja hampurilaisateriat olivat harvinaista herkkua. Emme olleet kuulleet ylikansallisista yhtiöistä tai globalisaation vastustajista, joten mutustelimme purilaisia viattoman onnellisina.

Olimme tarkkoja perinteistämme, ja kaiken piti sujua tietyn järjestyksen ja kaavan mukaan. Istuimme elokuvateatterisalissa aina tietyin päin (Sanna oikealla puolellani), ja takit oli aseteltava aina aivan tietyllä tavalla. Helsingin Mannerheimintien McDonaldsissakin meillä oli vakipaikat, joihin oli päästävä istumaan, maksoi mitä maksoi.

Olimme järkkymättömiä.

Elokuvissa käynti oli pitkään jotakin hyvin poikkeuksellista ja harvinaista. Tämän vuoksi oli erityisen tärkeää, että kaikki sujui oikein ja perinteiden mukaisesti. Elokuvissa käynti ei ollut vain elokuvissa käyntiä, vaan se oli Pyhä Tapahtuma. Auta armias, jos joku olisi yrittänyt sabotoida marssijärjestystämme tai estänyt meitä syömästä hampurilaisia ennen elokuvaa vakipaikoillamme.

Koko elokuvakokemuksemme olisi todennäköisesti ollut pilalla. Tämä on vääryys! Soittakaa lastensuojeluviranomaisille, olisimme luultavasti itsetietoisina vaatineet.

Sittemmin McDonaldseja on noussut joka niemeen ja notkoon, Ronald McDonaldin hymy on menettänyt viattomuutensa ja elokuvissa käynnistä on tullut ihan tavallista vapaa-ajan viihdettä.

Muistoksi entisistä ajoista on kuitenkin jäänyt pieni merkintä viidennen luokan Karvinen-koululaiskalenteriini: ”Lähdimme Sannan kans leffaan katsomaan Naispaholaista. Se oli tosi hyvä. Kävimme myös syömässä McDonaldsissa." (3.3.1990)

Lue lisää
Itkufilmiperinteeni (FN 2004 /keskiviikko)
Kansallinen mieli (FN 2004 /keskiviikko)
Forman nauroi sosialismille (FN 2004 /torstai)
Popcorn-draamaa ja paljon muuta (FN 2004 / 2)
K-26 (FN 2004 /torstai)