Suudelmia jäähyväisiksi

Oscareita, Jusseja, Karhuja vai Palmuja? Ei. Tampereella jaetaan Suudelmia. Tampereen elokuvajuhlien parhaat palkitaan Tapio Junnon suunnittelemilla Suudelma-patsailla, kun tuomaristo paljastaa festivaaliviikon päätteeksi vuoden 2004 kilpailujen voittajat.

Patsaiden lisäksi jaossa on myös shekkejä. Mikä olisikaan rahaa parempi keino palkita elokuva-alan osaajia! Eurothan toivon mukaan takaavat, että uudetkin oivallukset saattavat päästä valkokankaalle asti.

Mutta vaikka elokuville jaetaan palkintoja hengästyttävän monissa kilpailuissa ja gaaloissa ympäri maailmaa, voiko elokuvia sittenkään laittaa kilparadalle juoksemaan keskenään? Ovatko elokuvat sittenkään verrattavissa keskenään, vaikka lyhyt ja pitkä erotetaan toisistaan ja fakta sekä fiktio talutetaan omiin karsinoihinsa?

Dokumentaarisen elokuvan professori Kanerva Cederström Taideteollisesta korkeakoulusta sanoo, että "dokumenttielokuva ei mahdu mihinkään tiettyihin raameihin. Yhtä ja oikeaa dokumenttielokuvaa ei ole".

Cederströmin ajatuksen voi yhtä lailla laajentaa koko elokuvan lajityyppiin. Elokuvia on vaikea luokitella yhteen, absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen: ensimmäinen, toinen, kolmas ja niin edelleen. Ei onnistu.

Elokuvajuhlien festivaalijohtaja Jukka-Pekka Laakso sanoi osuvasti kilpailuelokuvien valintaprosessin aikana, ettei mitään objektiivisia hyvän elokuvan kriteereitä ole. Elokuva on aina makuasia.

Mutta toisaalta mistä voisi paremmin kiistellä kuin makuasioista. Toinen haluaa suussa sulavan pehmeää ja toinen mielii kirpsakan ärhäkkää. Maut eivät voi puolueettomasti otella keskenään maailman ihanimman aromin tittelistä.

Ei siis olekaan kovin yllättävää, jos kokeellisen elokuvan ystävä ei innostu perinteisistä dokumenteista tai päinvastoin. Tosin kyllähän kaikkiruokaisiakin elokuvan ystäviä löytyy.

Jotain eväitä tuomaristoilla täytyy olla valintaprosessinsa tueksi. Paras tuki on varmasti vankka elokuva-alan tuntemus, mutta silti jokainen tuomari katsoo elokuvia ikiomista lähtökohdistaan.

Kansainvälisen kilpailun tuomariston jäsen Caterina D'Amico pitää hyvinä sellaisia elokuvia, jotka vetoavat hänen tunteisiinsa. "Etsin jotain joka liikuttaa ja koskettaa minua", Elokuvakoulujen maailmanjärjestöjen puheenjohtaja D'Amico sanoo.

D'Amicon kanssa on helppo olla samaa mieltä. Hyvä elokuva on sellainen, joka jättää katsojaan jäljen.

Huomenna Tampereen 34. elokuvajuhlat julkistavat festivaaliviikon ykköset. Ehdolla on ollut kymmeniä loistavia elokuvia, joista tuomaristo valitsee tavalla tai toisella ansiokkaimmat. Luonnollisesti oman makunsa mukaan.

Jokaiselle elokuvalle on hieno saavutus olla mukana festivaaleilla. Satojen esitettyjen elokuvien joukosta harvat ja valitut tekijät saavat takanreunansa komistukseksi Suudelma-patsaan. Mutta vaikka patsaita on rajoitetusti, suudelmia voidaan jakaa rajattomasti. Joka ikinen tekijä Videotivolin riemukkaista lapsiohjaajista kokeellisen elokuvan tekijöihin ansaitsee kunnon muiskun poskelle.