Elokuvan katsoja on utelias ja samastuu

Yhä uudestaan ja uudestaan elokuvat saavat meidät pauloihinsa. Seuraamme innostuneesti juonta, joka tarkemmin ajatellen on lähes sama kuin viime viikolla näkemässämme elokuvassa. Mikä elokuvissa kiehtoo mieltä?

Psykologian professorin Markku Ojasen mukaan tärkeimmät elokuvan imuun vetävistä psyykkisistä mekanismeista ovat samastuminen ja uutuudenhalu. Tampereen yliopiston psykologian laitoksella työskentelevä Ojanen on pitkään seurannut elokuvan psykologiaa koskevaa tutkimusta ja tunnustautuu myös elokuvan harrastajaksi.

"Samastua voi esimerkiksi tunnistamalla elokuvasta omia kokemuksia ja tunteita, jotakin itselleen läheistä. Itse samastun voimakkaasti Mobergin romaaniin pohjautuvaan Maastamuuttajat-elokuvaan, jonka alussa Max von Zydow kyntää hirvittävää, kivistä peltoa. Se tuo mieleeni omat peltoni, maanviljelijän poika kun olen. Vastaavasti taas tällaisena 196-senttisenä maalaispoikana en voi mitenkään samastua Woody Alleniin, 150-senttiseen neuroottiseen newyorkilaispoikaan", Ojanen kuvailee.

Toinen samastumisen tapa on samastuminen ideaalihenkilöön, vaikkapa sankariin. "Tämän samastumiskategorian paras esimerkki on Robin Hoodin hahmo. Kukapa ei haluaisi olla oikeudenmukainen sankari?"

Ihannehenkilöön samastumalla voi lainata hetkeksi itselleen tämän arvoa. Kun taas samastuu johonkin itselleen läheiseen, saa kokea palkitsevaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun elokuva koskettaa, ovat siinäkin yleensä taustalla samastumiskokemukset.

Tukea tai haastetta  maailmankuvalle

Elokuvan katsominen voi vahvistaa omaa maailmankuvaa.

"Ihminen rakentaa koko ajan kertomusta, jolla hän pyrkii tekemään elämäänsä järkeväksi. Elokuvat, joista hän löytää läheisiä kokemuksia, vahvistavat omaa kertomusta. Tällaiset elokuvat ovat ihmiselle tärkeitä. Jos haluaa uskoa maailman oikeudenmukaisuuteen, elokuvan onnellinen loppu – joka yleensä on oikeudenmukainen – vahvistaa maailmankuvaa", Ojanen sanoo.

Elokuva voi pistää katsojan myös kyseenalaistamaan ja pohtimaan.

"Taiteen tehtävä onkin haastaa. Moni taiteilija on sitä mieltä, että maailma on raaka ja se pitää näyttää ihmisille. Kriitikotkin usein arvostelevat elokuvia, joissa on onnellinen loppu. Luulen, että he kuitenkin syvällä sisimmässään toivovat elämään lisää onnellisia loppuja. Ihminen tarvitsee niitä jaksaakseen arjessa."

Mikä sitten saa ihmisen katsomaan vähemmän onnellisia elokuvia? Realistisia ja kyynisiä kurjuudesta tai rikoksista kertovia elokuvia? Ojasen mukaan tätä voisi selittää ihmisen uteliaisuudella ja uutuudenhalulla.

"Vaikka kurjuus on osa elämää, niin elokuvia katselevien ihmisten elämä ei oikeasti yleensä ole karmeata. Katsoessa kauhistellaan sitä, mikä rikkoo hyvän elämän normeja vastaan."

Automaattinen  mielihyvä

Uutuudenhaluun sisältyy jännityksen ja yllätyksen halu.

"Ihminen tyydyttää päivittäin perustarpeitaan ja sosiaalisia tarpeitaan. Mutta on myös henkisiä tarpeita. Ihmisestä tuntuu hyvältä, kun tarvetila kohoaa ja sitten nopeasti laukeaa, kuten tapahtuu elokuvaa katsoessa. Elokuva voi saada voimakkaat tunteet liikkeelle. Seuraus on keholle sama kuin extreme-lajeissa: Keho kiihottuu ja sen energiatila nousee. Kun tila laukeaa, koetaan helpottumisen tunnetta. Näin tapahtuu muun muassa jännityselokuvaa katsellessa", Ojanen selittää.

Elokuvat tuottavat katsojalleen mielihyvän tunteita paitsi jännityksen ja laukeamisen avulla myös suoraan. Ihminen on rakennettu siten, että kun tietyt asiat naurattavat tai liikuttavat, niistä syntyy automaattisesti positiivisia tunteita. Tunteet vielä vahvistuvat, jos katsomiskokemuksen jakaa jonkun toisen kanssa. Eri kulttuureissa naurattavat ja koskettavat eri asiat.

Usein elokuva vie mukanaan niin, ettei ihminen katsoessaan tee tietoisia ratkaisuja. Tosin tietoinen 'kliininen katsontakin', kuten Ojanen ilmaisee älyn ohjaaman katsomistavan, toki on mahdollinen. Voi vaikka tarkastella elokuvan kuvakerrontaa.

"Vaikka katsojan persoonallisuus vaikuttaa katsomistapaan, elokuvan katsomisen taustalla olevat psyykkiset prosessit ovat yleisinhimillisiä. Olemme myös kulttuurin armoilla. Useimmat pitävät oman kulttuurinsa idoleiksi nostamista asioista. Välillä toki elokuvat ylittävät kulttuurirajojakin", Ojanen toteaa.

Lue lisää
Elokuvaa ei ole (FN 2004 / lauantai)
Elokuvan loppu peilaa aikaansa (FN 2003 / torstai)