Elokuvissakäynti ulkomailla voi yllättää

Tansaniassa elokuvateatterin ihmetys on valkoihoinen katsoja

Tansaniassa elokuvateattereita ei ole joka maakunnassa. Leila Oksa kuitenkin törmäsi sellaiseen Iringan ylänkökaupungissa, ja tokihan leffaan piti pitkästä aikaa päästä. Leilan harmiksi Kamasutra (K-18) oli ollut ohjelmistossa jo edellisenä päivänä, joten hän joutui ystävineen tyytymään Shaktiman-nimiseen Bollywood-tuotokseen. Elokuvalippu maksoi alle puoli euroa.

"Meidän lisäksemme salissa oli vain kaksi muuta katsojaa, jotka seurasivat meitä valkonaamoja vähintään yhtä intensiivisesti kuin itse elokuvaa", Leila kertoo.

Kankaalla kuva oli rakeinen ja ääni särisi, mutta meininkiä riitti hysteerisistä musiikkikohtauksista suureen draamaan, imelään romantiikkaan ja vauhdikkaisiin tappelukohtauksiin.Tekstitystä ei tietenkään ollut, joten Leila ystävineen huvitti itseään arvailemalla kuka oli kenenkin äiti, isä, lapsi, serkku tai vaimo ja mitä ihmettä kulloinkin oikein oli meneillään.

"Kolmen tunnin istunto puutuoleilla puudutti hivenen, mutta elämys sekin."

Kaljaa muttei karkkipusseja

Tsekki on yksi Euroopan parhaista elokuvamaista ja elokuvissa käyvä yleisö suhtautuu asiaan vakavasti. Tsekkiläisissä elokuvateattereissa ei ole nimittäin sopivaa syödä tai napostella mitään elokuvan aikana.

Erehdyin kerran Prahassa ostamaan Navrat Idiota -elokuvan iltanäytökseen suklaalevyn. Folion rapina aiheutti vieressä istuvissa tsekeissä avointa ärtymystä ja levotonta liikehdintää. Sosiaalinen paine pakotti pistämään suklaan reppuun vähin äänin.

Vaikka karkkipussien rapistelu ei tule kuuloonkaan, ei hätä ole tämän näköinen. Kaljaa myydään aulassa ja sitä juovat kaikki!

Saksalaiset säästävät

Myös Saksassa kaljatuoppi on ehdoton must, jos haluaa sulautua paikalliseen mallasjuomiin mieltyneeseen yleisöön. Saksalaisia koskevat stereotypiat näkyvät muutenkin elokuvateatterissa. Pihiydestään kuuluisa kansa tarjoaa nimittäin hyvän mahdollisuuden säästää lippuhinnoissa: alhaalla istuminen on pari euroa halvempaa kuin ylhäällä. Voisikin luulla, että alarivit ovat laitojaan myöten täynnä, mutta itse asiassa edullisemman lipun ostaneet saattavat myös istua yläsalin paremmilla paikoilla.

Joissain isoissa teattereissa on mahdollista viedä säästäminen (ja epärehellisyys) vielä pidemmälle: jos lippuja ei tarkasteta salin ovella vaan jo ennen varsinaiselle salialueella menoa, yhdellä lipulla voi parhaimmillaan katsoa useita elokuvia. Supersaituri aloittaa jo hyvissä ajoin päivällä esityksestä toiseen kiertämisen. Samaa voit harrastaa myös Belgiassa.

Ranskassa ja Italiassa nopeat syövät hitaat

Ranskalaisessa elokuvateatterissa paikat eivät ole merkittyjä. Mikäli tähtää paikalle vasta filmin alkuun, joka on vasta 10-25 minuuttia myöhemmin kuin näytöksen mainoksessa ilmoitettu ajankohta, saattaa joutua kompuroimaan pimeässä salissa. Kun sitten vihdoin löytää vapaan istuimen ja rojahtaa sen pohjalle nauttimaan elokuvasta ja popcorneista, yllätys on melkoinen – ja makea. Popcornit ovat sokeroituja. Suolaisia poppareita on osattava pyytää erikseen.

Myöskään Italiassa ei yleensä harrasteta paikkojen merkitsemistä, mikä aiheuttaa joka kerta elokuvateatteriin mennessä yleistä kaaosta ja hämminkiä. Saliin rynnitään jo siinä vaiheessa, kun edellisen näytöksen ihmiset valuvat ulos. Kyynärpäätaktiikan käyttö ei paikoista kamppailtaessa luonnollisestikaan ole kiellettyä.

Jos Italiassa haluat nähdä elokuvan alkuperäisenä versiona, pitää sinun olla tarkkana kuin haukka. Filmit on nimittäin aina dubattu italiaksi. Jossain teattereissa alkuperäisversio näytetään kerran viikossa. Tosin kesäkuukausina nämäkin on peruttu.

Lisäksi italialaiset katkaisevat elokuvanautinnon tauolla. Tauko osuu yleensä elokuvan puoliväliin juonesta riippumatta. Mitäpä siitä, vaikka kohtaus jäisi kesken – tauko on pidettävä.

Kollektiivista elokuvaa Romaniassa

Romanian pääkaupungissa Bukarestissa elokuvissa käymisen helmi on suuret elokuvasalit, joiden penkkirivistöjä verhoaa vakosametti. Yleisön asettuessa paikoilleen salissa on yhä aistittavissa suuren kollektiivisen elokuvajuhlan henki.

Bukarestin pääkadun nostalgisissa elokuvateattereissa Scalassa ja Studiossa on myös yleensä viikonloppuisinkin tilaa. Nykynuoriso kun pitää parempana uutta Hollywood Multiplex -kompleksia, josta nimensä mukaisesti löytyy elokuvateatterin lisäksi pikaruokalat ja peliautomaatit. Tästä teatterissa Coca-Cola -tölkillekin on oma paikkansa valtavan istuimen kyljessä.

Thaimaassa noustaan seisomaan

Thaimaalainen elokuvanautinto alkaa aina kunnianosoituksella kuningasperhettä kohtaan.

Virallisen hymnin kajahtaessa teatterisaliin, yleisö (ulkomaalaisia myöten) nousee seisaaltaan seuraamaan kuninkaan keimailua valkokankaalla. Eikä kyseessä ole suinkaan äänentoistolaitteiston testaus ennen näytäntöä. Hymnin tarkoitus on muistuttaa kuinka myös tämän nautinnon takana on kunnioitetun kuninkaallisen perheen laupeus.

Ilmeisesti thaimaalaisten muistin ei uskota olevan kovin pitkä, sillä katsoja on viimeksi nähnyt hymyilevän kuninkaansa maksaessaan elokuvalippuaan kuninkaan kuvalla koristetulla setelillä.

Nepalilainen kellari maailman korkein elokuvateatteri?

Luultavasti yksi maailman korkeimmalla sijaitsevista elokuvateattereista löytyy Keski-Nepalista, Manangin kylästä. Noin 3600 metrin korkeudessa sijaitseva kylä, joka käsittää viitisensataa taloa, on viimeinen sivistyksen saareke matkalla kohti Annapurnan huippuja.

"Teatteri sijaitsi yhden talon kellarissa, eikä sitä erityisemmin mainostettu. Matkakaverini huomasi paikan sattumalta, ja niinpä päätimme poiketa sisälle. Maalattialla oli muutamia puupenkkejä ja jakinnahkoja. Huoneessa oli televisio ja videot, joihin saatiin virta talon takana olleesta generaattorista", kertoo teatterissa vuonna 2000 vieraillut Antti Härkönen.

Esityksestä perittiin pieni maksu, ja peräkkäisinä päivinä näytettiin kaksi Himalajan vuoristosta kertovaa elokuvaa: Seitsemän vuotta Tiibetissä ja Jäätäviin korkeuksiin eli tositapahtumiin perustuva murhenäytelmä Everestillä.

"Näiden elokuvien jälkeen meitä vähän arvelutti jatkaa alussa ollutta matkaamme ylöspäin. Paikallisia lapsia elokuvakokemus taas nauratti kovasti. He eivät tainneet saada paljoakaan irti englanninkielisestä puheesta."