Ensikertalainen tietää, mitä odottaa

Ensimmäistä kertaa Tampereen lyhytelokuvafestivaaleille menevä Emmi Vainio odottaa festivaaleilta uusia näkökulmia, uusia tapoja ja hyviä elokuvia. Hän näkee paljon yhtäläisyyksiä elokuvan ja kirjallisuuden välillä.

”Täyspitkä elokuva on kuin romaani. Lyhytelokuvassa näen paljon samaa kuin novellissa. Viesti on puristettava pieneen tilaan, mutta sisältö ei saa kärsiä.”

Lyhytelokuvien katsominen vaatii katsojalta paljon ajatustyötä. Kun sisältö on tiivistetty lyhyeen kertomukseen, on katsojan oltava silmät tarkkana ja osattava tulkita elokuvaa heti alusta asti. Juuri aktiivisuus ja tarkkaavaisuus erottavat lyhytelokuvien katsojan valtavirtaelokuvan katsojasta. Mitään tietynlaista yhtenäistä ryhmää ei lyhytelokuvafestivaalien katsojajoukko silti muodosta.

”Jos haluaa tietää, minkälainen ihminen käy lyhytelokuvissa ja minkälainen ei, voi katsoa peiliin.”

Ohjaaja ratkaisee

Lempielokuvakseen Vainio ei osaa nimetä yhtä tiettyä elokuvaa. Yksittäisistä elokuvista hän nostaa esiin Tangon, Ei kenenkään maan ja Nolla kelviniä. Ennemminkin hän arvottaa elokuvia niiden ohjaajan perusteella.

”Erityisesti Lars von Trierin elokuvat ovat lähellä sydäntä.”

Elokuvalippujen korkean hinnan takia Vainio ei käy usein elokuvissa. Mieluummin hän katselee elokuvat kotona. Yhdeksän euroa normaalisti maksavat elokuvaliput pitävät nuoret tehokkaasti loitolla elokuvateatterista. Vainio kaipaisikin lyhytelokuvafestivaaleille erityisesti nuorille suunnattuja lippuja.

”Kuusi euroa lipusta on nuoren lompakolle aika paljon. Halvemmat liput innostaisivat varmasti monia, jotka empivät osallistua festivaaleille.”

Kansainvälisyys on festivaalien valtti

Vainio on tutustunut lyhytelokuviin lähinnä televisiosta. Etenkin Yleisradion tv1:n esittämä Uusi kino -sarja on napannut hänet mukaansa. Myös elokuvafestivaaleille Vainio on osallistunut aikaisemmin, mutta Tampereella kerta on ensimmäinen. Aiemmilla juhlilla Vainio on tutustunut etenkin dokumenttielokuviin. Ne kiehtovat häntä myös tällä kerralla.

”Klaus Härön Statisti on ehdottomasti nähtävä, mutta muitakin dokumentteja on tarkoitus mennä katsomaan.”

Festivaalien teemoja Vainio ei koe itselleen ajankohtaisiksi, mutta uskoo niiden koskettavan monia muita elokuvissa kävijöitä. Etenkin Afganistanin naisten kuvaama elokuva Afganistanin arki tuo varmasti hyvin esille naisten ongelmallisen aseman monissa maailman maissa.

”Kansainvälisyys on elokuvajuhlien suurin valtti. Lisäksi monet festivaalien oheistapahtumista vaikuttavat todella kiinnostavilta. Ainakin salsabileisiin on tarkoitus mennä, mutta ehkä aikaa riittää myös Roskaelokuvafestivaaleille.”