Dianne Jackson
Dianne Jacksonin Lumiukko voitti Tampereella vuonna 1984.

Lisää aiheesta:

Voittajille jaetaan suudelma joka vuosi

Tampereen kansainvälisen lyhytelokuvakilpailun pääpalkintona on ollut alusta lähtien kuvanveistäjä Tapio Junnon pronssinen pienoisveistos Suudelma eli niin sanottu Iso Suudelma. Sarjavoittajat ovat saaneet Pienen Suudelman.

Iso Suudelma on toistaiseksi jaettu 32 kertaa eli jokaisena kansainvälisen kilpailun vuonna.

Yhtään kertaa Grand Prix -palkinto ei ole jäänyt jakamatta, vaan voittajaelokuva on löytynyt joka vuosi - joskus kiperänkin tuomaristoäänestyksen jälkeen. Suudelma-veistosten ja kunniakirjojen lisäksi kansainväliseen kilpailuun tulivat rahapalkinnot vuonna 1983.

Nimekkäitä kilpailijoita

Tampereen kansainvälisen kilpailun pääpalkinnon voittajalistalta löytyy tunnettuja lyhytelokuvan huipputekijöitä Santiago Alvarezista, Marta Rodriguezista & Jorge Silvasta ja Zoltán Huszárikista Dianne Jacksoniin, Priit Pärniin ja Nick Parkiin. Kilpailuun ovat vuosien kuluessa osallistuneet sellaiset maineikkaat ohjaajat kuten Ingmar Begman, Jim Jarmusch, Chuck Jones, John Lasseter, Norman McLaren, Juri Norštein, Jan Švankmajer ja Quay-veljekset.

Kansainvälisen kilpailun pääpalkinnon Grand Prix'n on voittanut yksi maa neljä kertaa: Iso-Britannia. Kolme kertaa ovat voittaneet Neuvostoliitto ja Ranska. Festivaalihistorian toistaiseksi ainoat kaksoisvoittajat ovat kolumbialaiset Marta Rodriguez ja Jorge Silva elokuvillaan Chirkales (Tiilentekijät) vuonna 1973 ja Campesinos (Talonpojat) vuonna 1976. Dokumenttielokuva on voittanut Tampereen Grand Prix'n 18 kertaa, animaatioelokuva 9 kertaa ja sepitteellinen elokuva 5 kertaa.

Viisi voittajaa Suomesta

Suomalainen lyhytelokuva on voittanut Tampereen Grand Prix'n kaksi kertaa: Hannu Peltomaan dokumenttielokuva Rantojen miehet vuonna 1971 ja PV Lehtisen dokumenttielokuva Hyppääjä vuonna 2001. Hyppääjä teki historiaa voittamalla triplan: kansainvälisen kilpailun Grand Prix'n, kotimaisen kilpailun pääpalkinnon sekä Risto Jarvan palkinnon.

Suomalainen elokuvantekijä on voittanut Tampereen Grand Prix'n peräti viisi kertaa. Peltomaan ja Lehtisen lisäksi Ruotsia edustanut Johan Donner voitti vuonna 1982 elokuvallaan En stad under huden (Kaupunki ihon alla), vuonna 1985 Iso-Britanniaa edustanut Sirkka-Liisa Kottinen elokuvalla Byker sekä vuonna 1997 myöskin Iso-Britanniaa edustanut Marjut Rimminen elokuvallaan Many Happy Returns (Onnea merkkipäivän johdosta).

Tuomariston päätös ei ole ainoa totuus

Muutamia muistikuvia Tampereen Grand Prix -palkinnon historiasta. Ensimmäisen Grand Prix'n voitti kuubalaisen Santiago Alvarezin dokumentti 79 primaveras (79 kevättä). Se oli häikäisevä mestariteos - on sitä vieläkin - ja oiva esimerkki elokuvajuhlien jatkoon. Mutta "elokuvapolitiikka" oli mukana jo ensimmäisessä tuomaristopäätöksessä.


Santiago Alvarez

Ensimmäisen Grand Prix'n voittaja Santiago Alvarez (keskellä) kuubalaisten vierailijoiden ympäröimänä.

Vuoden 1971 Suudelma-patsaan voittivat veljekset Hannu ja Erkki Peltomaa dokumentillaan Rantojen miehet. Tiukalla se oli, sillä voitto tuli kotiin äänin 4-3.

– Lopullinen päätös on vain seitsemän ihmisen päätös, ei mikään ehdoton totuus, totesi tuomariston puheenjohtaja Jörn Donner. Vuonna 1974 Grand Prix'n voitti todella yllättäen ylimääräisenä kilpailuun kesken festivaalin ponnahtanut, nuoren chileläisen elokuvaopiskelijan Sebastian Alarconin Neuvostoliitossa ohjaama La primera pagina (Ensimmäinen sivu), tekijänsä esikoisohjaus.

Valinnoille jopa buuattu

Festivaalihistorian murheenkryyni oli vuosi 1979, jolloin tapahtuma oli pohjamudissa. Kansainvälisen kilpailun Grand Prix -voittaja kuitenkin lopulta löytyi. Sen voitti pakistanilainen sekoilu Noori (He tappavat hevosen), joka oli valintalautakunnan hyppysistä nippa nappa yltänyt esitettäväksi.

Kun Kino-Palatsin ensimmäinen Grand Prix -voittaja 79 kevättä oli ollut poliittisten intohimojen kohteena, niin kyllä intohimot hehkuivat Kino-Palatsissa myös 12 vuotta myöhemmin 1982. Johan Jörnin poika Donnerin voittajaelokuva En stad under huden (Kaupunki ihon alla) on toistaiseksi ainoa Grand Prix -elokuva, jolle osa päättäjäisyleisöstä buuasi reteesti. Aamulehden yleisönosastonkin ilmaantui juttu "Pornoa vai erotiikkaa?", jossa ruodittiin Donner juniorin elokuvaa sekä varsinkin kotimaisen kilpailun pääpalkinnon voittanutta Janne Kuusen läpimurtoa.



Raken TOP-7

Meikäläinen, Tampereen elokuvajuhlien perustajajäsen on yksi niistä harvoista, joka on nähnyt kaikki Tampereen Grand Prix -voittajat festivaalivuosina 1970-2001, ison osan niistä myöhemmin useampaankin kertaan. Paljastankin tässä Raken top seiskan eli seitsemän lyhytelokuvan mestariteosta minun mieleeni. Ne ovat lyhytelokuvahelmiä, jotka ovat jääneet elokuvan historiaan ja joista on tullut tai tulee lajinsa klassikoita.

  1. Santiago Alvarez: 79 kevättä (79 primaveras, 1969, dokumentti)
  2. Dianne Jackson: Lumiukko (The Snowman, 1982, animaatio)
  3. Nick Park: Väärät housut (The Wrong Trousers, 1993, animaatio)
  4. Priit Pärn: Aamiainen ruohikolla (Eine Murul, 1987, animaatio)
  5. Marta Rodriguez & Jorge Silva: Tiilentekijät (Chirkales, 1972, dokumentti)
  6. Marta Rodriguez & Jorge Silva: Talonpojat (Campesinos, 1975, dokumentti)
  7. Zoltán Huszárik: Kuten haluatte (A Piacere-Tetszés szerint, 1977, dokumentti)

Ja lopuksi jokerikysymys: Minä vuonna ja mitä Tampereen Grand Prix -elokuvaa ei palkintojenjakotilaisuudessa lainkaan esitetty? Ja miksi?

TEKSTI: Raimo Silius
KUVAT: Kaarina Melakoski, Liisa Alatalo
PÄIVITETTY:

<< sivun alkuun