Tuttu tunnus
Tutun telkkariohjelman tunnus näkyi myös elokuvajuhlilla. Yksityiskohta Ransun kopista.

Lisää aiheesta:

Muualla verkossa:

Pikku Kakkonen juhli
synttäreitään
Tampere-talossa

Perjantaina puolilta päivin Tampere-talon juhlasali on vielä täydessä unessa. Orkesterimontussa on edellisillan oopperan jäljiltä soittimia, nuoteista päätellen ohjelmassa on ollut Verdiä. Tänä iltana on tiedossa ihan toisenlaista menoa. Pikku Kakkonen täyttää 25 vuotta, ja sitähän pitää juhlia.

Elokuvajuhlien ja TV 2:n yhdessä toteuttamassa iltajuhlassa on odotettavissa on kaksi puolen tunnin filmikoostetta Pikku Kakkosen historiasta. Illan juontaja on raskasta sarjaa: välispiikit turisee itseoikeutetusti Ransu.

– Ainakin tuhat vierasta on tulossa, joista television puolelta 500 kutsuvierasta, tietää Juha Mononen, joka vastaa Tampere-talon puolesta illan ohjelmasta.

Kakkosen porukoita vielä odotellaan, kun Reima Rajala ja Veikko Halmeenperä Tampere-talon tekniikasta kaivavat esiin kulisseista Ransun yönsinistä puhujankoppia.


Reima Rajala

Reima Rajala hoitaa kuuluisan juontajaturilaan työmaalle sähköt.

– Niin taikka roimastaan roikka tohon noin, Halmeenperä sorauttaa leveällä tampereella.

Ransun koppiin saadaan lopulta myös valoa. Koppi on siinä. Pikkuisen ihmettelyä ja paljon odottelua; puoli kahdelta selviää, että Kakkoselta tulevat vasta kello neljäksi. Kovalla rutiinilla saavan lasten suosikkiohjelman kulissit kokoilla.

Pelimannisedän alkuluraus

– Saadaanko tähän aikaiseksi semmonen pieni alkuluraus, pelimannisetä?

Ransu alias Pertti Nättilä virittelee ääntään sinisessä kopissa. Kello on vähän yli neljä ja synttärikemuihin pari tuntia.

Ransu ja säestäjä Raimo Rantanen käyvät läpi illan ohjelmaa. Alkuun hoilataan Paljon onnea vaan, sitten on filmiesityksen vuoro. Yhteislauluna vetäistään luonnollisesti myös kestohitti Pikku Kakkosen posti.


Pertti Nättilä ja Raimo Rantanen

Pertti Nättilä tulee ulos Ransun kopista. Koiran jalat pilkottavat vielä esiripun alta ja pelimanni Rantanen tapailee postilaulun säveliä.

Välillä vanhat parrat intoutuvat muistelemaan vuoden 1984 Soittopeli-tapahtumaa, jossa oli kuulemma mukana puoli kaupunkia.

– Mitä, oliko Rami pianistina? Ja mää kun luulin että Ransu soitti itte, Nättilä naureskelee nukkejen ja ihmisten maailmojen ristiinkäymistä.

Sound-check on puolessa, kun Ransu huutelee kopistaan, josko voisi jo irrotella mikrofonia. Kuvausryhmä haluaa tehdä juhlatalon aulassa juttua kuuluisasta koirasta. Päätetään käydä koko homma vielä pikaiseen läpi, jotta ”kuvaaja tietää lähdöt ja ”digiheitinosastokin saa tietää ylimenopaikat”.

Sukupolvissa riittää

Pikku Kakkosen synttäreiden kunniaksi kootussa filmissä vilahtavat muun muassa ohjelman vanha tunnus, Hinku ja Vinku, Pelle Hermanni, Kössi Kenguru ja koirakööri Eno Elmeri, Riku ja ”elävä fossiili, Fransiskus eli Ransu”, kuten Nättilä kenraaliharjoituksessa muotoilee.

Kun Pelle Hermannin alkukuvat liukuvat valkokankaalla, vatsassa nipistää. Noinhan se meni, juuri noin. Ja kohta se panee tuon punanenän paikalleen, noin. Ohjelman kuvasto on syöpynyt syvälle muistiin. Nostalgisissa tunnelmissa kuuluu ollun myös Pikku Kakkosen toimituksessa.

– Meillä on alkuaikojen juontajia yhä töissä. Yhdessä on kaivettu nyt arkistoja ja koottu esitettävää juhlavuoden uusintoihin, kertoo TV2:n lastenohjelmien tuottaja Teija Ryösä.

– Olemme kysyneet verkkosivuilla katsojien toiveita, ja vanhojen ohjelmien uusintoja on toivottu jo pitkään. Olemmekin ostaneet uudelleen esimerkiksi Nalle Luppakorvan esitysoikeuksia.


Teija Ryösä ja Timo Ahonen

Tuottaja Ryösä ja kuvaaja Ahonen neuvottelevat kenraaliharjoituksen lomassa.

Ryösä tuli Pikku Kakkoseen vuonna 1984. Ohjelma oli jo silloin vakiintunut instituutio. Nykyisin lastenohjelmatuotanto on hyvin kansainvälistä toimintaa. Sitä mukaa kun esimerkiksi Kakkosella valmistuu uusi animaatio, se lähtee noin vuodeksi maailman festareita kiertämään.

– Esimerkiksi Mire Bala Kale kisaa Bratislavassa Prix Jeunessessa ensi kesänä, Ryösä sanoo. Mire Bala Kale nähtiin myös Tampereen elokuvajuhlilla tänä vuonna.

Kellon lähetessä viittä Pertti Nättilä riisuu mikrofonin ja laputtaa koiranukke kainalossa haastatteluun. Filmi jää vielä haikeana pyörimään salissa.

– Eivätkä isot vetehiset välittäneet leikkiä pikkuvetehisten kanssa enää ol-len-kaan, kuuluu eräs Kössi Kenguru -tarina.



Tovi ennen h-hetkeä: hyvältä näyttää, ja isolta! Koira ja pelimanni pienellä oikeassa alanurkassa, Timo Ahonen kuvaa.

TEKSTI JA KUVAT: Anu Ginström
PÄIVITETTY:

<< sivun alkuun