Marika Vilkki ja Sirpa Tammelin-Pikkanen
Alasentien asumisohjaaja Sirpa Tammelin Pikkanen (oik.) kehuu Marika Vilkin kehittyneen vuodessa näyttelijänä.

Lisää aiheesta

Muualla verkossa
 

Marikan elokuvaura ei jäänyt tähdenlennoksi

– Parasta näyttelemisessä oli ehkä se makkaran syöminen, Marika Vilkki pohtii ensin vakavalla naamalla, mutta alkaa sitten hykerrellä muiden mukana.

Pelkkä makkaran mainitseminen näyttää herättävän suurta huvitusta hämeenkyröläisen Alasentien ryhmäkodin asukkaissa.

– Makkara on vähän sellainen sisäpiirin vitsi. Koko jutun aloitti itse asiassa toinen päänäyttelijöistämme Lassi Autio. Hän se on aina rakastanut makkaraa ja siitä halusi elokuvankin tehdä, kertoo ryhmäkodin vastaava asumisohjaaja Sirpa Tammelin-Pikkanen.

Ryhmäkodin kehitysvammaiset asukkaat osallistuivat viime vuonna kehitysvammaisten Tähdenlentoja-tapahtumaan lyhytelokuvalla Metsästys.

Elokuvassa Marika Vilkin esittämä nainen komentaa miehensä hankkimaan ruokaa tyhjyyttään ammottavaan jääkaappiin. Lassi Aution esittämä mies ottaa käskystä aseensa ja lähtee metsälle. Saaliiksi mies tuo lopulta komean pötkön lenkkimakkaraa.

Metsästys tuli toiseksi Tähdenlentojen kolmen minuutin kilpailusarjassa.

Kuhertelua ja makkaraa

Ryhmäkodin tämänvuotinen elokuva My darling palaa aikaan ennen Metsästystä. Siinä pari vasta löytää toisensa – ja makkaralla on taas oma aivan erityinen osansa.

– Olemme suunnitelleet, että tästä tulee kokonainen makkara-trilogia. Kolmanteen osaan Lassi on suunnitellut jo jotain makkaran pilkkimiskohtausta, Sirpa nauraa ja harmittelee, ettei itse ideanikkari ole paikalla haastatteluhetkellä.

– Hän on niin loistava tapaus. Luotu esiintymään. Olemme meinanneet jo lähettää hänet muun muassa ilmakitaran SM-kisoihinkin. Sillä nuorellamiehellä on todella sana ja rytmi hallussa, Sirpa kehuu.

Huumori tuntuu olevan ryhmäkodin kantava voima. Vähän väliä joku asukkaista tai hoitajista heittää jotain hauskaa ja muut nauravat. – Ei se tarkoita sitä, etteikö täällä puhuttaisi välillä todella vaikeistakin asioista, kuten ikävästä, sairauksista ja kuolemasta, Sirpa sanoo.

Keskustelu kahvipöydässäkin siirtyy luontevasti yhden asukin tuttavan kuolemasta oman kirpputorin pitämiseen. Kaikesta puhutaan yhtä avoimesti.


Marika Vilkki
Marika Vilkki katselee roolisuoritustaan jo kokenein silmin.

Pusuja vain roolissa

Hämeenkyrön Alasentien ryhmäkoti on ASPAn eli asumispalvelusäätiön vanhin koti. Se on toiminut vuodesta 1997. Alasentiellä asuu neljä miestä ja kaksi naista.

– He asuvat täällä todennäköisesti koko elämänsä. Ainoastaan meidän nuoretmiehemme Lassi ja Marko Metsähonkala saattavat muuttaa joskus johonkin tähän lähelle, Sirpa kertoo.

– Kun nyt ensin löytäisin tyttöystävän. On minulla muutama kirjeenvaihtokaveri, mutta en ole oikein muistanut kirjoitella, 28-vuotias Marko harmittelee.

Kaikki kuusi asukasta ovat nykyisin innokkaita elokuvantekijöitä, mutta alkuun ei monikaan uskaltanut kameran eteen. Markokin perui osansa Metsästys-elokuvassa viime tipassa. Nyt hän jo nauraa ujostelulleen.

– Marikakin on oikeastaan vasta nyt sisäistänyt näyttelemisen idean. Vielä viime vuonna hän ei oikein suostunut halaamaan saati pussaamaan vastanäyttelijäänsä, Sirpa hymyilee punastelevan Marikan vieressä.

TEKSTI JA KUVAT: Tuulia Rautio
PÄIVITETTY:

<< palaa alkuun