Festival News 2010 - Tampereen 40. elokuvajuhlien juhlalehti
Kolumni

Elämysvirtoja ja identiteettikriisejä

Salla Syvänen

Salla Syvänen Heta Hassisen kuvaamana.

Seisoin maaliskuisessa lumisateessa ja taskusoittimeni kuulokkeet suolsivat korviini Jose Gonzalesin Heartbeats-sävelmää.

Lumisade taittui musiikin rytmiin juuri sopivasti ja taivaalla leijaileva lintu myötäili melodiaa. Toivoin, että joku olisi sillä hetkellä tallentanut kaiken filmille, jotta olisin voinut jakaa kokemukseni muiden kanssa.

Lumen liikkeet, äänimaisema ja linnun kauneus jättivät minuun pehmeän jäljen.

Tuttavapiiriini kuuluu ihmisiä, jotka eivät olisi jaksaneet katsoa rajaamaani kuvaa hetkeäkään. He eivät ymmärrä tämänkaltaisia näkemyksiä. Minä taas en ymmärrä ajatusta, että elokuvan tulisi aina olla ennen kaikkea viihdyttävä.

Joskus elokuva ahdistaa, suututtaa, tylsistyttää tai jopa suoranaisesti ällöttää.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka uskovat, että identiteetti rakentuu vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Joudumme jatkuvalle koetukselle erilaisissa tilanteissa, kun uudenlaiset kokemukset murtavat minuutemme kerroksia pakottaen niitä uusiutumaan.

Parhaimmillaan elokuva toimii voimakkaana kuvastimena, jonka kautta voimme peilata omia käsityksiämme todellisuudesta.

Joskus nämä heijastumat ovat turvallisia ja miellyttäviä.

Viihdyttäviäkin.

Lyhytelokuva on hyvä väline identiteetin rakennukseen. Sen ytimekäs muoto tarjoaa mahdollisuudet rajattuun näkemykseen. Tiivis paketti helpottaa pureksintaa.

Kaikesta ei voi pitää, eikä kaikkea tarvitse ymmärtää. Ainakaan heti.

Parhaat elämykset ovat sellaisia, jotka jättävät jälkensä salakavalasti. Ne haluaa ehkä jälkipuintien jälkeen haudata elämysten sontaosastolle. Ajan kuluessa ne kuitenkin tekevät hiljaista työtään alitajunnassamme. Kuvat ja tunnetilat palaavat uudestaan mieleemme arkipäivän tilanteissa.

Myötähäpeä, järkytys, tylsistyminen ja ahdistus eivät välttämättä ole toivottavia tai miellyttäviä tunteita, mutta ne ovat erittäin hyödyllisiä. Ne kertovat meille paljon meistä itsestämme.

Vaikeiden tunteiden kautta voimme arvioida suhtautumistamme ympäröivään yhteiskuntaan ja omaan identiteettiimme.

Hyvä elämys on aina hyvä elämys.

Täytyy silti muistaa, että kaikesta huolimatta paskakin elämys on yhä elämys, ja kaikenlisäksi vielä erittäin hyödyllinen sellainen.

Päivitetty 11.03.2010 kello 15.21