Festival News 2010 - Tampereen 40. elokuvajuhlien juhlalehti

Kokeellisuus pakenee määritelmiä

Nina Andersson ja Mira Kettunen

– Kokeellisen elokuvan maagista kiteytymää on vaikeaa muotoilla, kokeellinen elokuva ei muodostu palikoista, toteaa kuvataiteilija ja tutkija Kari Yli-Annala.

Kysymykseen siitä, mikä tekee kokeellisesta elokuvasta kokeellisen ei ole Yli-Annalan mukaan vastausta.

Yli-Annala näkee kokeellisen elokuvan määritelmässä historiallista problematiikkaa. Eri vuosikymmenillä on ollut omat tapansa määritellä aluetta. Varsinkin 1960- ja 70-luvuilla videotaiteen ja kokeellisen elokuvan välille tehtiin suuria eroja, jotka ovat tasoittuneet ajan myötä.

– Nykyään tarkoissa eronteoissa pitäytyy vain hardcore-porukka, Yli-Annala pohtii.

Suomalainen kokeellinen elokuva menestyy - maailmalla

– Suomessa luullaan, ettei täällä tehdä kokeellista elokuvaa, mutta juuri suomalainen kokeellinen elokuva on kuuminta hottia maailmalla, naurahtaa Yli-Annala.

New Yorkin modernin taiteen museoon, MoMaan, on juuri buukattu suomalaisten taiteilijoiden teoksia. Tunnettuja suomalaisia kokeellisen elokuvan tekijöitä ovat muun muassa Eija-Liisa Ahtila ja Sami Van Ingen.

Kokeellinen elokuva ei välitä trendeistä

Yli-Annala pitää kokeellisen elokuvan alueesta erityisesti siksi, etteivät trendit vaikuta siihen. Eri areenoilla pintaan nousee silti erilaisia teemoja.

– Tampereen filmifestivaalien kokeellisen elokuvan tarjonta sekä palkintojen saajat riippuvat pitkälti raadista ja sen historiantuntemuksesta, Yli-Annala miettii.

Kokeellisen elokuvan määrittely vaatisi Yli-Annalan mukaan monen tunnin luennointia.

– Lähtökohtaisesti kokeellinen elokuva on jotakin muuta kuin teollinen, Yli-Annala tiivistää.

Päivitetty 11.03.2010 kello 15.12