Festival News 2010 - Tampereen 40. elokuvajuhlien juhlalehti

Lyhytelokuva nähtävä omana taiteenlajinaan

Nina Andersson
Jonne Onnismaa, kuva

Saara Cantell istumassa lattialla matkaradio käsissään. Taustalla afrikkalaisnainen.

Saara Cantell.

Elokuvaohjaaja Saara Cantell tietää mistä puhuu määritellessään eroja lyhytelokuvan ja pitkän, valtavirtaelokuvan välille.

Yli toistakymmentä lyhytelokuvaa ohjannut ja parhaillaan lyhytelokuvia käsittelevää väitöskirjaansa viimeistelevä Cantell summaa lyhytelokuvan tärkeimmäksi tunnuspiirteeksi lyhyyden.

– Lyhytelokuva on parhaimmillaan alle viisitoistaminuuttisena. Ohjaamani lyhytelokuvat ovat olleet kestoltaan kolmesta seitsemään minuuttia, selventää Cantell.

Yhden hetken monet ulottuvuudet

Pelkkään kestoon eivät eroavaisuudet toki lopu, josta esimerkkinä Cantell luettelee useita lyhytelokuvaa kuvaavia piirteitä.

– Lyhytelokuvissa tapa hahmottaa maailmaa on erilainen kuin pitkissä elokuvissa. Jo lyhyydenkin vuoksi on astuttava suoraan sisälle tilanteeseen ja usein lopuksi katsoja palkitaan yllättävällä käänteellä, niin sanotulla koukulla, Cantell kertoo.

Lyhytelokuvien hyvin lyhyestä kestosta huolimatta ne saavuttavat Cantellin mukaan syviä ulottuvuuksia. Yhden hetken avulla elokuva etenee niin sanotusti vertikaalisesti syvyyssuunnassa ja tämä on omiaan luomaan monia merkityksiä.

Noviisille Cantell suosittelee omaa suosikkiaan, Pirjo Hokkasen vuonna 1983 ohjaamaa lyhytelokuvaa Matka. Cantell kuitenkin vakuuttaa, ettei lyhytelokuvien seuraaminen vaadi sen erikoisempaa lukutaitoa kuin pitkänkään, vaikka ne toimivatkin eri kieliopilla.

Matti lyhytelokuvatuotannon kukkarossa

Yksi lyhytelokuvan merkittävimmistä - ja ikävimmistä - tunnuspiirteistä on niiden tekoon liittyvät rahoitusongelmat. Cantell harmittelee, ettei lyhytelokuvia tämän vuoksi tehdä juurikaan oppilaitosten ulkopuolella.

Lyhytelokuvien levitys ja esittäminen on myös huomattavasti pienimuotoisempaa kuin pitkien. Väyliksi jäävätkin lähes poikkeuksetta erilaiset lyhytelokuvafestivaalit.

– Joskus lyhytelokuvia voi nähdä jopa televisiossa, mutta silloinkin erittäin epäsuotuisiin katseluaikoihin, toteaa Cantell.

Päivitetty 11.03.2010 kello 15.20