| Kolumni | |
| Kaisa Eerola | |

Avajaisnäytöksen lyhytelokuvakaanonin teemana olivat junat. Sarjassa nähtiin seitsemän elokuvaa, joukossa sellaisia varhaisen elokuvan klassikoita kuin Lumière-veljesten Juna saapuu asemalle ja Edwin S. Porterin Suuri junaryöstö. Lisäksi ohjelmistossa on Buster Keatonin Kenraali, jonka nimiroolissa on tunnetusti veturi. Lisäksi nähdään kotimaisia junaelokuvia Arkiston aarteiden Kiskot vievät -sarjassa.
Junat ovat kiinnostaneet kaikenlaisia elokuvantekijöitä. Elokuvaharrastajien Elitisti-nettilehden keskusteluissa parhaasta junaelokuvasta vilahtelevat sellaiset nimet kuin Hitchcock, Leone, Spielberg, Kurosawa ja Lars von Trier.
Matkustan junalla melkein joka viikko. Pidän kovasti rautateiden haikeasta tunnelmasta, kiskojen kolinasta ja raskaiden tavarajunien tärinästä. Ylittämättömän komea junakuvaus on mielestäni Roy Anderssonin uusimmassa elokuvassa Sinä elävä. Tänä vuonna Anderssonilta nähdään Tampereella tilauselokuvien sarja.
Sinä elävä sisälsi useita episodeja, jotka toimivat myös itsenäisinä osina. Suosikissani kuvataan teinitytön unta. Tyttö on päässyt naimisiin ihailemansa rock-tähden kanssa ja aukoo lahjoja pienessä asunnossa hääpuku yllään.
Sulhanen istuu keittiön pöydän ääressä ja soittaa pitkää kitarasooloa. Samalla maisema ikkunan takana alkaa liikkua, ja yhtäkkiä katsoja oivaltaa asunnon kulkevan kuin juna.
Lopussa juna-asunto saapuu asemalle, jonne on kokoontunut sankka ihmisjoukko osoittamaan suosiotaan parille, joka vilkuttaa onnellisena ikkunasta, kun juna lähtee taas liikkeelle.
Absurdissa ja unenomaisessa jaksossa tavoitetaan junamatkustuksesta jotain sellaista, joka tavallisemmissa elokuvajunailuissa jää pois. Maisemana on pohjoismaisen kaupungin kevätilta ja reitti kulkee esikaupungista keskustaan. Tunnelma on niin tuttu, että suorastaan pakahduttaa ja lähes pysähtynyt kokonaisuus sellainen, että siihen haluaisi jäädä olemaan.
Päivitetty 07.03.2008 kello 13.30