Festival News 2008 - Tampereen 38. elokuvajuhlien verkkolehti

Varhaiset sisällissotaelokuvat voittajien historiaa

Kaisa Eerola
Kuvat: Tampereen elokuvajuhlien arkisto

Sini Järnström teki vuonna 2006 elokuvan punavangin tyttärestä.

Vuoden 1918 tapahtumista on nähty näytelmäelokuvan puolella monenlaisia tulkintoja. Varsinkin varhaiset kuvaukset olivat selkeästi voittajapuolen historiaa.

Vapaussodalla valloittamaan Hollywoodia

Ensimmäinen kotimainen sisällissotaa kuvannut näytelmäelokuva oli Sotapolulla vuodelta 1922. Sen ohjasi ja käsikirjoitti kirjailija Teuvo Pakkala. Innokas ohjaaja ei malttanut odottaa talvea, vaan siirsi elokuvan tapahtumat taiteilijan vapaudella kokonaan kesäaikaan ja Kajaaniin koskimaisemaan.

Lajityypiltään mykkäfilmi oli romanttinen seikkailuelokuva. Varsinaiset sotatapahtumat oli työnnetty taka-alalle. Päähenkilöt olivat isänmaallinen nuori sotilas Jorma ja tämän uhkarohkea morsian Elina. Punaiset on esitetty kieroina ihmispetoina.

Pakkala haaveili elokuvan laajasta suosiosta ja kirjoitti vaimolleen, että se ”menee suoraan Englantiin ja Amerikaan”. Yleisö ei kuitenkaan innostunut, ja valmista elokuvaa esitettiin vain muutaman kerran ja tuotantoyhtiö teki konkurssin.

Inkvisition ja Kristuksen kärsimysten rinnalla

Tanskalaisen Carl Th. Dreyerin elokuva Lehtiä paholaisen kirjasta valmistui vuonna 1920. Pohjoismaisen kauhuelokuvan ensimmäisiin kuuluva teos sisälsi Espanjan inkvisition, Kristuksen kärsimysten ja Ranskan vallankumouksen ohella jakson Suomen sisällissodasta.

Kauhuelokuvasta kauhistui myös suomalainen aikalaiskriitikko. Hän totesi elokuvan nähtyään, ettei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, koska kuvaus sodasta ja Suomesta oli ”mahdollisimman väärä ja epäoikeudenmukainen”.

Väistelyä ja väritystä

1920-luvun voittajaelokuvien jälkeen vuoden 1918 sotaa ei esitetty suoranaisesti vuosikymmeniin. Vaikka useat käsikirjoitusten pohjina olleet romaanit käsittelivät sotaa, elokuva väisteli aihetta. Tapahtumat saatettiin siirtää kokonaan toiseen vuoteen tai sota esitettiin erilaisin kuvamontaasein. Käytettyjä olivat esimerkiksi kuohuva koski ja ristikkäiset aseet.

1930-luvun isänmaallinen historiaelokuva tulkitsi Suomen menneisyyttä tunteikkaasti ja juhlavasti.


Vuoden 1918 raunioita Tampereella.

Ehkäpä fantastisin esimerkki suoranaisesta historiallisesta valheesta nähtiin Jääkärin morsiamessa vuonna 1938. Tauno Palon tähdittämän elokuvan lopussa, silloisen suomalaisen elokuvan suurimmassa joukkokohtauksessa, tuhannet miekkoja heiluttavat jääkärit saapuvat ratsain vapauttamaan Suomea. Tanner pöllyää ja Jääkärinmarssi soi. Tämänkaltaisia vapautuskuvauksia ei ole sittemmin nähty elokuvissamme.

Liikaa hikoilua

Vuonna 1956 julkaistiin ensimmäinen kokonaan sisällissodan aikaan sijoittunut elokuva, T. J. Särkän 1918 - Mies ja hänen omatuntonsa. Paineet mahdollisimman tasapuoliseen kuvaukseen olivat kovat. Pääkaupunkialueen ja etelän suuret lehdet arvioivat lopputulosta pääosin onnistuneeksi, mutta lähestyttäessä valkoisia alueita alkoi kritiikeissä ilmetä myös toisenlaisia juonteita.

Keskisuomalainen oli sitä mieltä, että vankileirikuvaus oli ainakin tarpeeksi dramaattinen, jollei yliampuva. Jyväskylän Seutu piti elokuvaa yksipuolisena ja puolueellisena. Kokoomuksen turkulainen äänenkannattaja Uusi Aura oli kiinnittänyt huomiota vankien liialliseen hikoiluun.

Elokuvamateriaalia sisällissodasta

  • Elokuvajuhlilla esitetään neljä vuonna 1918 kuvattua filmiä.
  • Valtaosa sodasta säilyneestä materiaalista on valkoisten puolelta.
  • Yleisiä aiheita ovat vallattu Helsinki ja voitonparaatit.
  • Päätähtenä usein Mannerheim.
  • Monet filmeistä työstettiin levitykseen muutamassa päivässä ja ovat verrattavissa uutisiin.

Lue lisää

Vuosi 1918 näkyy harvassa elokuvassa (FN 9.3.2003)

Elokuva historiaa tekemässä (FN 7.3.2008)

Päivitetty 06.03.2008 kello 18.54