Festival News 2008 - Tampereen 38. elokuvajuhlien verkkolehti

Yhden alan virtuoosit

Nea Ilmevalta, teksti ja kuvat

Onko elokuva-alan opiskelu hauskaa kameran kanssa haahuilua vai tiukkaa aivotyötä ideoiden kimpussa? Tampereen ammattikorkeakoulun Taiteen ja viestinnän osaamiskeskuksen lehtori Sohvi Sirkesalo ja kolmannen vuoden opiskelija Maria Ahola kertovat.

Sohvi Sirkesalo ja kamera.

Sovi Sirkesalo opettaa elokuvaan tekoon.

Millaista opiskelu on käytännössä?

Maria: Elokuvan tekeminen on aina ryhmätyötä. Yleensä produktioissamme syntyy hyviä ydintiimejä, joiden kemiat ja estetiikka kohtaavat ja toimivat parhaiten. Näin meille kävi Make-dokkarin teossa, ja nyt Make kilpailee kotimaisessa kilpailuluokassa filkkareilla. Ymmärsimme leikkaajan kanssa toisiamme ja käsitimme elokuvan maailman samalla tavalla. Tunnen Maken ja koin, että miehen tarina pitää kertoa. Siinä yhdistyivät elämän hyvyys ja vääryys harvinaisen radikaalisti.

Sohvi: Opiskelu vaatii opiskelijoilta myös paljon aikaa ja viitseliäisyyttä. Ryhmässä toimimiseen harjaannutaan kyllä hyvin jo ensimmäisenä opiskeluvuotena. Silloin otetaan median kenttää haltuun ja tehdään kursseja ristiin rastiin yhdessä.

Maria Ahola

Maria Ahola opiskelee elokuvan tekoa Tampereella.

Maria: Toisena ja kolmantena vuonna sitten erikoistutaan ja vahvistetaan omaa osaamista. Eri linjojen opiskelijat käyvät samoja kursseja, mutta oman suuntautumisensa lähtökohdista. He tekevät yhteisiä produktioita, joissa yksi kuvaa, toinen valaisee ja niin edelleen. Ennen tekemistä ideoita kuitenkin kehitellään huolella pitkin vuotta.

Sohvi: Ryhmätyön vastapainoksi opiskelijat joutuvat pohtimaan omaa oppimistaan ja kehittymistään portfolion avulla. Joka vuosi kukin tekee omannäköisensä tuotoksen, jossa peilataan niitä metodeja, joilla kukin oppii parhaiten. Itsetutkiskelu ja asioiden kyseenalaistaminen on tärkeää, mutta niin on myös silmien avaaminen itselle uusille asioillekin. Kehotan usein opiskelijoita laajentamaan rohkeasti kiinnostuksen alueitaan. Jos ei ole koskaan käynyt esimerkiksi jääkiekko-ottelussa, niin kannattaa mennä! Taidenäyttelytkin ovat avartavia. Ei saa jäädä liiaksi kiinni siihen omaan alaan. Mitä eriskummallisimmista tilanteista voi syntyä hienoja ideoita ja oivalluksia.

Elokuva-alaa opetetaan muuallakin Suomessa, mutta missä TTVO:n antama koulutus on vahvimmillaan?

Maria: Vahvuus on minusta se, että meillä ollaan erikoistuneita johonkin tiettyyn juttuun, esimerkiksi kuvaamiseen, ääni-ilmaisuun tai valaisemiseen. Se ala osataankin sitten tosi hyvin. Näinä moniosaajien aikoina työmaailmassa tarvitaan myös yhden alan virtuooseja.

Itse olen kokonaisuuksien hallitsija. Haluan nähdä kaikessa tarinan kaaren alkuineen ja loppuineen. Tätä draaman tajua olen hyödyntänyt ja kehittänyt kouluprojekteissa, joissa olen eniten toiminut ohjaajana ja käsikirjoittajana.

Sohvi: Ja yksi plussa on se, että elokuvailmaisun kursseilla meillä käy vierailevia opettajia, alan huippunimiä. Esimerkiksi Johanna Vuoksenmaa, Mika Ritalahti ja Sannamari Pirkola ovat opastaneet opiskelijoita henkilökohtaisesti kouluproduktioiden kehittelemisessä.

Parannettavaa meillä sen sijaan on tuottajalähtöisen ajattelutavan vahvistamisessa. Tuottajan pitäisi olla mukana jokaisessa produktiossa alusta asti ja nähdä koko tekemisen kaari markkinalähtöisesti.

Vuosittain TTVO:n viestinnän koulutusohjelmaan pääsee noin 80 opiskelijaa. Kuinka hyvin koulutus vastaa työelämän vaatimuksiin? Entä löytävätkö kaikki valmistujat alan töitä?

Sohvi: Kyllä! Se vaan on sääli, että suurin osa valuu pääkaupunkiseudulle tuotantoyhtiöihin. Meiltä valmistuneita on ollut esimerkiksi Solar Filmsillä, Production Housessa ja Ylellä. Tällä alalla on aika yleistä myös oman firman perustaminen, jolloin porukka tekee töitä erilaisissa produktioissa free lance -pohjalta.

Maria: Uskon, että koulutus antaa vankan pohjan ja työelämä opettaa loput. Aina on kuitenkin lähdettävä liikkeelle ensimmäiseltä rappuselta ja edettävä siitä sitten yhä rautaisemmaksi ammattilaiseksi.

Päivitetty 13.03.2008 kello 12.41