Lauantaina 10.3.2007
Elisa Rimaila, teksti
Maria Halkilahti, kuva
– Jos elokuvasta puuttuisi kokonaan ääni, olisi lähes mahdotonta kertoa monimutkaisia tarinoita ihmisten välisistä suhteista, uskoo Miehen työn äänisuunnittelija Tuomas Klaavo.
Ääni on yksi tärkeimpiä tarinankerronnassa tarvittavia elementtejä, mutta harvemmin siihen osaa kiinnittää sen erityisempää huomiota. Klaavon mukaan hyvin rakennettu äänimaailma ei sooloile tai vedä huomiota liiaksi itseensä, vaan tukee koko elokuvan dramaturgiaa.
-Tekniikan kehittyminen viime vuosien aikana on mahdollistanut äänen laadun parantamisen jälkeenpäin, mutta ei huonosta nauhoitteesta hyvän veroista saa, kertoo Tuomas Klaavo.
Asioiden ja tilojen pitää kuulostaa oikeilta, eikä äänitehoste saa olla päälle liimatun oloinen. Äänisuunnittelija myöntää kulkevansa vapaa-ajallaankin korvat auki ja vallitsevaa äänimaisemaa tarkkaillen.
Suomessa otetaan mallia Hollywood-tuotannoista ja seurataan alan kehittymistä, mutta äänisuunnittelukin tottelee elokuvan lajityypin tapoja. Jännitystä voidaan luoda esimerkiksi matalalla ja voimistuvalla äänellä. Kovat ja äkilliset äänet puolestaan säikäyttävät. Fantasiaelokuvissa voi äänelläkin leikitellä enemmän kuin realistiseen maailmaan sijoittuvissa elokuvissa. Arkisenkaan tilanteen äänien ei kuitenkaan tarvitse olla kliseisiä.
– Aina ei tarvitse käyttää ilmeisintä vaihtoehtoa. Koiran haukku voi kertoa lähestyvästä vaarasta. Ohiajavan urheiluauton vauhti luoda mielikuvan henkilön mielentilasta, selventää Klaavo.
Suomalaisia elokuvia on usein arvosteltu siitä, että puheesta ei saa selvää. Suomen kieli on haaste äänisuunnittelijalle jo pelkästään kieliopillisen rakenteensa puolesta. Suomi eroaa esimerkiksi englannista siinä, että sanat ovat pitkiä. Lisäksi merkityksiä luovat sijapäätteet ovat sanojen lopussa. Tästä syystä näyttelijöiden pitäisi artikuloida kaikki sanat selkeästi loppuun asti, mutta usein käy toisin, kun elokuvassa tavoitellaan mahdollisimman luontevaa esiintymistä ja puhetapaa.
Jos puhe kotimaisessa elokuvassa muistuttaa enemmän hepreaa kuin suomen kieltä, se ei siis välttämättä johdu heikosta tekniikasta tai äänittäjän ammattitaidottomuudesta. Koska Suomessa vierastetaan jälkiäänittämistä, on äänisuunnittelijalla Klaavon mukaan tärkeä vastuu myös teknisenä laatupoliisina. Toisinaan otos on ohjaajan mielestä puheen epäselvyydestä huolimatta onnistunut, ja silloin on vain pelastettava äänen jälkikäsittelyssä mitä pelastettavissa on.
Päivitetty 09.03.2007 kello 19.25
