Sosiaaliset suhteet ohjaamisessa



Oppimisen ja ohjaamisen sosiaalinen konteksti

Monimuotoisesti organisoidussa opiskelussa oppijan on mahdollista työskennellä yksin, omien tavoitteittensa ja valmiuksiensa mukaisesti, toisaalta hänellä on mahdollisuus ottaa yhteyttä niin asiantuntijaopettajaan, tutoriin, kanssaopiskelijoihin kuin opintojen järjestäjiinkin.  Oppiminen ei siis tapahdu sosiaalisessa tyhjiössä. 

Itseohjautuvat työtavat ovat olleet laajemmin käytössä vasta niin vähän aikaa, ettei millään voi olettaa opiskelijoiden olevan valmiiksi niin kehittyneitä oppijoita, kuin mitä itsenäinen oppimistyöskentely edellyttää. Ohjausta ja tukea on tarjottava aktiivisesti, eikä odottaa opiskelijan aloitetta, koska aloitteleva opiskelija ei välttämättä tiedä, mitä ohjaukselta pitäisi vaatia.  Monesti itsenäiseen oppimistyöskentelyyn painottuvissa opinnoissa onkin vaihteleva määrä myös kontaktiopetusta tai -ohjausta, jolloin opettajalla/ohjaajalla ja oppijoilla on mahdollisuus välittömään vuorovaikutukseen.  Toisaalta vuorovaikutus voi olla myös välittynyttä, vaikka olisikin intensiivistä - näin esim. vuorovaikutuksellisissa verkko-opinnoissa.  Ohjaajan onkin pystyttävä kohtaamaan ohjattavansa erilaisissa ympäristöissä, välillisesti ja välineellisesti, yksilöllisesti ja ryhmässä.


Yksilöllisen ohjauksen edellytyksiä

Jokainen aikuisopiskelija on ainutkertainen ja erilainen, ja erilaisuus lisääntyy jatkuvasti iän ja kokemusten karttuessa.  Aikuista ei voi "tulkita" kehityspsykologian termein samalla tavalla kuin lasta, koska hänen kehittymiseensä ovat vaikuttaneet (ja vaikuttavat edelleen) niin monet tekijät.  Mitä paremmin ohjaaja tuntee aikuisopiskelijan erityispiirteitä, sitä paremmin hän pystyy ymmärtämään opiskelun asemaa oppijan elämänkokonaisuudessa.  Opiskelijoiden yksilöllisten taustojen tunteminen ja tulevaisuuden tavoitteetkaan eivät ainakaan huononna ohjaajan mahdollisuuksia onnistuneeseen ohjaussuhteeseen.  Aina ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kovin syvälliseen tutustumiseen.

Aikuisopiskelijat saattavat suuntautua ja suhtautua opiskeluunsa vaihtelevasti.  Puhutaan erilaisista orientaatiomalleista, joiden selvittäminen saattaa auttaa vuorovaikutuksen kehittymistä.  Tällaisia orientaatioimalleja ovat Kaswormin mukaan  konflikti-, sopeuttava, vetäytymis- ja transformaatiomalli.
 
 

Konfliktimalli
  • Kriittinen asenne opiskeluun
  • Selkeät odotukset itsestä, tarkat tavoitteet
  • Koulutus ja oppiminen väline henkilökohtaisten vaikeuksien ratkaisuun
Sopeuttava malli
Validoitu eksperttiys
  • Passiivinen asenne opiskeluun
  • Opintosuoritusten kerääminen
  • Koulutus (tutkinto) "laillistaa" tiettyyn ammattiin tai työhön
Mitoitettu eksperttiys
  • Opiskelun tarkastelu ajankäytöstä käsin
  • Kurinalaisen ja strukturoidun opetus- ja opiskelutyön vaatimus
Tutkimusmatka eksperttiyteen
  • Oppiminen oppimisen vuoksi
  • Reflektiivisen sitoutumisen alku
Vetäytymismalli
  • Itse koetun opiskelupätevyyden ja saavutettujen (tentti- ym.) tulosten ristiriita
  • "Passiivinen vastarinta" opetuksen vaatimuksia vastaan
  • Itsetunto-ongelmat; koettu arvostuksen puute
Transformaatiomalli
  • Koettu sisäinen oppimisen arvo
  • Selvät opetuksen ja oman oppimisen laadun kriteerit
  • Voimakas sitoutuminen oppmiseen
  • Sisäisten merkitysten ja ulkoisten realiteettien suhteen pohdiskelu


Kuinka joukosta opiskelijoita muodostuu ryhmä?

Monimuoto-opinnoissakin käytetään yksilöllisen työskentelyn tukena lähiopetusjaksoja ja opintopiirejä, jolloin oppijat tapaavat toisiaan ja opettajia/ohjaajia. Sosiaalisuuden merkitystä oppimisessa ei voi vähätellä, sillä yksilö tarvitsee toisia oppimisensa tueksi ja voi samalla itse olla apuna toisten oppimisessa. Ryhmänohjaustaidot kuuluvat olennaisesti myös oppimisen ohjaajan toimenkuvaan. 

Yksilöllisten oppijoiden muodostamassa yhteistoiminnallisessa ryhmässä säilyy jokaisen oppijan vastuu omasta itsestään, mutta samalla otetaan vastuuta ryhmästä ja toisten oppijoiden kehityksestä. Parhaimmillaan yksilöllisyys ja yhteistoiminnallisuus siis täydentävät toisiaan. Toimivassa ryhmässä kaikki opettavat toisiaan ja oppivat samalla itse - ohjaaja on tavallaan oppijana muiden joukossa. 

Ryhmän kehittymisen ja toiminnan sujuvuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, että ohjaaja tunnistaa ryhmäytymisen ilmiöitä. Tällöin hän osaa varautua etukäteen mahdollisiin ongelmiin ja luotsata ryhmää eteenpäin. 

    Ryhmän kehittymisen vaiheet suhteessa ohjaajaan:
     
  1. Muodostumis- eli orientaatiovaiheessa ryhmän vetäjään, ohjaajaan kohdistuu suurin riippuvuus. Ryhmä ei vielä ole varsinainen ryhmä, vaan joukko yksilöitä, jotka tunnustelevat paikkaansa muiden joukossa.
  1. Konfliktivaiheessa kilpaillaan tietoisesti tai tiedostamatta ryhmän johtajuudesta. Jäsenet eivät vielä tunnista ryhmän tavoitteita omikseen ja ohjaajaan kohdistuvat vaatimukset erilaistuvat. Oppijat voivat turhautua heitä koskeviin odotuksiin ja se saattaa johtaa kiukkuun ohjaajaa kohtaan.
  1. Solidaarisuusvaiheessa ryhmän toiminta organisoituu ja ryhmä kiinteytyy - me-henki kasvaa. Tavoitteet, toiminnalliset roolit ja yhteistyön mallit selkiintyvät. Ohjaajaan kohdistuvat ristiriidat alkavat purkautua.
  1. Toiminnanvaiheessa ryhmä suorittaa tehtäväänsä työskentelemällä tehokkaasti ja tavoitteellisesti. Ohjaajaan kohdistuu hänen asiantuntijuuteensa liittyviä realistisia ja perusteltuja vaatimuksia. 


Nämä ryhmädynaamiset ryhmäytymisen vaiheet eivät ole kuitenkaan sellaisinaan sovellettavissa kaikkiin ryhmiin.  Erityisesti virtuaalisissa verkko-opinnoissa ryhmän tai yhteisöllisyyden kehittymisen muodostumista voi olla vaikeampi havainnoida, eikä se näyttäydy samanlaisena kuin kasvokkaisissa ryhmissä.  Muutoksia kuitenkin tapahtuu ja niihin kannattaa kiinnittää huomiota - jotta muutos tapahtuu ryhmän toimintaedellytyksiä parantavasti.

Ryhmän toiminnan kannalta on tärkeää, että ohjaaja ottaa huomioon tehtäväkeskeisten prosessien lisäksi tunnekeskeiset toiminnot, ja antaa näille aikaa kehittyä. Ryhmän oppimisilmapiirin pitäisi olla kannustava ja tukeva, jotta se motivoisi jäsenensä tekemään parhaansa ryhmän eteen. Ohjaaja elää mukana ryhmässä, mutta ohjaajan roolissaan säilyttää mahdollisuuden etääntyä tarkkailijaksi ja tasapuoliseksi auttajaksi. Tarkkaillessaan hän kerää tietoa ryhmän toiminnasta ja antaa rehellistä palautetta ryhmälle. 

Ohjaaja on ryhmän käynnistäjä, virittäjä, konsultti, valmentaja ja "johtaja", pääosassa ovat silti oppijat. Myös ongelmatilanteiden ratkaisuissa ryhmän oma panos on merkittävä. Ohjaaja on vain apuna ongelmien käsittelyssä; hänen pitää välttää liiallisen vastuun ottamista ryhmästä, jotta vältetään keskinäisriippuvuuden syntyminen. On toki luonnollista, että opintojen alkuvaiheissa tutorin vastuu voi olla suurempi, mutta niin ryhmän kuin ohjaajan kehityskaareen liittyy vastuun asteittainen siirtyminen oppijoille ja ryhmälle. 


Lähteet

Päivitetty 31.12.2002/Päivi Mäkinen