Oppimisteorioita ja -näkemyksiä


Oppimisen tutkimuksen historia osoittaa, että oppimisen käsite on ymmärretty ja tulkittu aikojen kuluessa monella eri tavalla. Samalla käsitteellä on tarkoitettu aivan eri asioita riippuen siitä, minkälaisesta teoreettisesta näkökulmasta oppimista on tutkittu ja tulkittu. 

Oppimispsykologisen tutkimuksen keskeisimpinä valtasuuntauksina voidaan erottaa kaksi tutkimusperinnettä, behavioristinen ja konstruktivistinen, jotka tarkastelevat eri asioita oppimisesta puhuttaessa. Behavioristisen perinteen piirissä on tarkasteltu organismien (eläinten ja ihmisten) käyttäytymisen muutoksia. Konstruktivistiseen perinteeseen on luettu ne tutkimukset, jotka tarkastelevat ihmisen sisäisiä prosesseja, kuten ajattelua, tiedon valikointia ja käsittelyä, muistia jne. 

Erityisesti aikuisten oppimisen tutkimuksessa on ollut vahvasti esillä myös kokemuksellisen oppimisen näkemys, jonka juuret löytyvät toisaalta humanistisesta psykologiasta ja toisaalta konstruktivistisesta suuntauksesta. 

Oppimispsykologian suuntauksia:
Suuntaus  Näkökulma oppimiseen 
Behaviorismi Organismin näkyvät käyttäytymisen muutokset 
Konstruktivismi Ihmisen sisäiset (kognitiiviset) prosessit (ajattelu, muisti, tiedon valikointi ja käsittely jne.) 
Humanismi Yksilö ainutkertaisena, kehittymismahdollisuuksia täynnä olevana oppijana 


Keskeisimpien valtasuuntauksien välinen painopisteasettelu on viimeisten vuosien aikana selvästi kallistunut konstruktivistisen lähestymistavan suuntaan. Myös humanistisen psykologian merkitys on korostunut oppijakeskeisyyden lisääntymisen myötä. Behavioristinen suuntaus elää kuitenkin yhä edelleen ja sen vaikutus säilyy varmasti vielä pitkään ns. perinteisessä, konventionaalisessa opetuksessa. Monien vuosikymmenten vankistamaa oppimiskulttuuria ei pystytä muuttamaan hetkessä. 


Lähteet


Päivitetty 31.12.2002/Päivi Mäkinen