Oppimisen ohjaaminen




Opetuksesta ohjaamiseen

Opetus ja opettaminen ovat olleet keskeisiä käsitteitä suomalaisessa koulumaailmassa.  Vasta viime vuosien aikana on alettu painottaa oppimista ja oppijoiden työskentelyä opettamisen ja opettajan sijaan tai rinnalla.  Koulutuksen kulttuuri onkin siirtymässä pikku hiljaa opetuksen kulttuurista oppimiskulttuuriin.

Koska oppimiskulttuurissa painopiste ei ole tietojen ja taitojen yksisuuntaisessa jakamisesssa oppineelta vähemmän oppineelle, vaan tasa-arvoisesta, oppimista tukevasta ja ohjaavasta vuorovaikutussuhteesta, voidaan opettamisen rinnalle, jos ei kokonaan syrjäyttäen mutta sen sisältöä laajentaen, ottaa käsite oppimisen ohjaaminen.


Satunnaisesta ohjaamisesta suunnitelmalliseen

Aika moni opettaja varmasti tunnistaa itsestään ohjaajan, joka on kiinnostunut oppijoiden oppimistyön auttamisesta ja tukemisesta.  Oppilaitosten toimintaan ovat niin ikään sisältyneet itsestäänselvinä erilaiset yleisluontoiset tiedotteet ja neuvontapalvelut.  Niin oppimisen teoreettiset perusteet kuin koulutuksen käytännötkin asettavat koulutuskulttuurille sellaisia haasteita, että tukitoimintojen ja ohjauksen pitäisi olla saumaton osa  oppimisympäristön kokonaisuutta.  Silloin ohjaukseen osoitetaan riittävästi resursseja, eikä sitä jätetä yksittäisten opettajien tai kurssisihteerien hyväntahtoisuuden varaan.  Ohjauksesta ja tukitoiminnoista tulee oleellinen osa koulutusorganisaation suunnittelua ja toimintaa, ja niiden toteuttamiseen sitoudutaan.


Teknisrationaalisesta ohjauksesta reflektoivaksi

Nykyiset oppimiskäsitykset ja -teoriat ovat suotuisia ohjaukselle ja sen kehittämiselle. Jos ajatellaan vuosia taaksepäin, niin tuloksellista oppimista kuvasivat näkyvät muutokset niissä toiminnoissa, jotka olivat etukäteen määritelty opetuksen tavoitteiksi. Myös ohjaustoimenpiteet olivat onnistuneita, jos ohjattavan ulkoisen toiminnan nähtiin muuttuvan ja kehittyvän. Tällaista ohjausta, jossa ohjaaja "tiesi", mutta ohjattava "ei tiennyt" ja oli näin ollen ikään kuin alemmalla tasolla, voidaan nimittää teknisrationaaliseksi ohjaukseksi.

Nykyiset oppimiskäsitykset eivät anna niinkään painoa ulkoiselle toiminnalle, vaan sille, mitä ihmisen pään sisällä tapahtuu. Ajan mittaan muutokset ajattelussa näkyvät myös ulkoisessa toiminnassa, mutta eivät välttämättä vielä varsinaisen ohjatun oppimisprosessin aikana. Ohjauksen kohteena ovatkin ohjattavan ajatteluprosessit ja niiden muuttuminen ja kehittyminen. Pääpaino on reflektiivisellä ohjauksella, jossa ohjaaja auttaa ohjattavaa itse löytämään omat ratkaisunsa, tai vaikkapa kysymyksensäkin.


Mitä oppimisen ohjaamisella tarkoitetaan?

Vaikka erilaisissa oppimistilanteissa ja -ympäristöissä korostetaankin nykyään oppijan aktiivista roolia ja itseohjautuvuutta oppimistavoitteiden saavuttamiseksi, ei oppijaa ole tarkoitus jättää oman onnensa varaan. Kaikista niistä keinoista, joilla oppimista voidaan tukea ja edistää, on tullut erittäin tärkeitä.
 
 
Tavoitteena on auttaa opiskelijoita 
  • kehittymään oppijoina, 
  • auttaa heistä kasvamaan oppimisen taitoja omaavia ja 
  • näitä taitoja kehittämään pystyviä ihmisiä.

Oppimisen taito ei ole vain opiskelijan kyky reflektoida itseään ja omaa toimintaansa, vaan se liittyy laajempaan sosiaaliseen toimintaympäristöön ja sen sisäänrakennettuihin järjestelmiin, jotka edesauttavat yksilöitä oppimisessa.  Oppimisen tukitoimintojen tarjoamisen ja käyttämisen pitäisi olla opintoihin liittyvää luonnollista kanssakäymistä. Niiden olemassaolo on osa uutta avointa oppimiskulttuuria


Ohjauksen vaihteleva tarve

Aikuisoppijoiden erityispiirre on heidän erilaisuutensa; mitä enemmän ikää karttuu ja elämänkokemusta kertyy, sitä erilaisempia persoonallisuuksia aikuiskasvattaja kohtaa.  Koulutustason jatkuvasti noustessa ja elinikäisen oppimisen tullessa yhä useammalle luonnolliseksi osaksi arkipäivää ohjauksen tarpeet ja muodot varmasti muuttuvat.  Aikuisten kykyä ja halua itseohjattuun oppimiseen ei pidä kuitenkaan ottaa itsestäänselvyytenä, vaan oppijoiden ohjaustarpeet on aina selvitettävä ja tarjolla on oltava  mahdollisuus tarkoituksenmukaiseen ohjaukseen.

Yleensä tuen ja ohjauksen tarve on suurin oppimisprosessin alkuvaiheessa.  Tottuneellakin oppijalla saattaa mennä aikansa ennen kuin "paletin värit löytävät paikkansa".  Alkuvaiheen tuki ja ohjaus saattaa olla myös sisällöltään erilaista kuin myöhemmin tarvittava; alkuvaiheen konkreettiset kuka,- mitä- ja missä-kysymykset muuttuvat oppimisprosessin edetessä miten-, kuinka- ja miksi-kysymyksiksi.  Tuen ja ohjauksen kehittäminen konkreettisiin kysymyksiin on helpommin toteutettavaa kuin oppimisprosessin ohjaus.  Se edellyttää ohjaajalta paitsi sisällöllistä osaamista, myös oppimisprosessin tuntemusta ja vuorovaikutustaitoja.



 
Lähteet


Päivitetty 31.12.2002/Päivi Mäkinen