Vuorovaikutus - tavoitteettomasta keskustelusta dialogiin



Keskustelun sudenkuopat

Keskustelu on mitä luonnollisin ihmisten välinen kommunikointimuoto, mutta siitä huolimatta se ei aina onnistu.  Ohjaustilanteessa keskustelun anti jää vähäiseksi, mikäli tuloksena on kompastuminen sudenkuoppiin.  Tällaisia sudenkuoppia voivat olla mm. 
 
 
Tavoitteettomuus * keskustelun tavoite on epämääräinen tai liian laaja
* ohjaaja "kuulustelee" ohjattavaa
Suunnittelemattomuus * keskustelijoiden ennakkoasenteet vaikuttavat keskusteluun (pelot, yliodotukset jne.)
* aikaa kuluu "turhaan"
* henkilökohtaisuuden puute
Hyödyttömyys * epätasa-arvoisuus keskustelutilanteessa
Jäsentymättömyys * ei vedetä yhteenvetoa keskustelusta
* sovitut asiat jäävät epämääräisiksi
* ei sovita seurannasta ja jatkosta
Kanssaihmisten huomioimattomuus * mitkä ovat sellaisia asioita, joista pitäisi keskustella kaikkien kanssa; mitkä taas luottamuksellisia
* sovitut asiat jäävät hoitamatta

Keskustelun elementtejä

Kielellinen kommunikaatio on ensisijalla ohjauksen tavoitteiden saavuttamisessa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se ei välttämättä aina ole ääneen keskustelua, vaan sitä voidaan käydä myös välillisesti, vaikkapa sähköpostin tai erilaisten ryhmätyöohjelmistojen keskustelupalstoilla. Seuraavassa eritellään keskustelun elementtejä: 
Kuunteleminen
Sisältää kolme osatekijää: keskittyneen kuuntelemisen, aidon kiinnostuksen osoittamisen ja ymmärtämisen viestimisen. Kuunteleminen on aktiivista toimintaa, vaikkei se ulospäin juuri näy tai kuulu. Miten kuunnella ja osoittaa kiinnostustaan esim. tietoverkko-ohjauksessa, jossa "kuunnellaan" kirjoitusta?
Heijastaminen
Ohjaaja antaa omilla väitteillään ja lausahduksillaan palautetta ohjattavan omista ilmaisuista ja kokemuksista. Samalla ohjattavalla on mahdollisuus korjata mahdolliset väärinkäsitykset. Ohjaaja voi toistaa tai selventää ohjattavan ilmaisuja. 
Johdattelutekniikat
Ohjaaja tuo aktiivisesti esille omia ideoita ja ottaa enemmän vastuuta keskustelun suunnasta. Suorat kysymykset ovat yleisimpiä johdattelutekniikoita. Jos ohjaaja osaa kysyä tilanteessa "oikeita" ja olennaisia kysymyksiä, ohjausprosessi etenee suotuisaan suuntaan.  Suunnan määrittelyssä on kuitenkin syytä olla varovainen - on tiedostettava, kenen tai minkä kannalta suunta on suotuisa.
Tulkinta
Tulkinnan tavoitteena on esittää ohjattavalle keskustelun kohteena olevia asioita vaihtoehtoisista näkökulmista. Tulkinnat voivat osoittaa sellaisia yhteyksiä, joita ohjattava ei ole aikaisemmin huomannut. Ohjattavan käyttäytymisen, ajatusten ja tunteiden tulkinta on ohjaustekniikoista vaikein ja vaativin. Tulkintoja ei välttämättä pidä tehdä, eikä niitä saa esittää, jollei ohjattavalla ole valmiuksia ottaa niitä vastaan ja käyttää niitä hyväkseen. Tulkintoihin perustuva ohjaus edellyttää pitempiaikaista ohjaussuhdetta ja ohjaajalta vankkaa psyykkisten prosessien tuntemusta ja ihmistuntemusta yleensäkin.  Nyrkkisääntönä voisi olla, että tulkintojen tekemistä kannattaa ohjaustilanteessa välttää.
Ohjeiden antaminen
Kun tavoitteena on tukea ohjattavien oman aktiivisen oppijan roolin kehittymistä, ei suorien ohjeiden antamista suositella. Kuitenkin ohjaaja tulkitsee tilanteet kokonaisvaltaisesti, ja joskus ohjeiden antaminen voi olla perusteltua.
Hiljaisuus
Yksi ohjaustilanteen yleisimmistä virheistä on se, että ohjaaja itse puhuu liian paljon. Kuitenkin ohjattava aktivoituu paremmin, mitä enemmän hänelle annetaan mahdollisuus ja tilaisuus puhua. Puhumisen lisäksi ohjauksessa tarvitaan ajattelua, joten ajattelulle on annettava aikaa. Hiljaisuuden ei pidä antaa ahdistaa eikä siitä pidä päästä eroon, niinkuin arkipäivän keskusteluissa usein tapahtuu, vaan se pitäisi kohdata luonnollisena osana keskustelua - hiljaisuus voi viedä ohjausprosessia eteenpäin. Myös tietoverkko-opiskelussa, jossa opiskelijat ja ohjaaja(t) keskustelevat tietyistä teemoista sille varatulla foorumilla, on oma "hiljaisuutensa" ja tauotuksensa. Millä keinoin ohjaaja tulkitsee jonkun keskustelijan poisjäännin "hiljaisuudeksi" tai poisjäänniksi?

Tavoitteellisen ohjauskeskustelun vaiheita


Keskeisin oppijan ja ohjaajan välinen vuorovaikutus toteutuu tavoitteellisena ohjauskeskusteluna. Tavoitteellisuus merkitsee sitä, että ohjaajalla on kokonaiskuva tilanteesta ja että hän ohjaa keskustelua päämäärätietoisesti, mutta kuitenkin oppijalähtöisesti. Onnistunut ohjauskeskustelu edellyttää myönteistä ilmapiiriä ja luottamuksellista ohjaaja-oppija -suhdetta

Seuraava ohjauskeskustelun vaiheita kuvaava luettelo ei tarkoita sitä, että keskustelu etenisi etukäteisiä suunnitelmia tai kaavoja noudattaen ja ohjaajan tiukasti ja yksipuolisesti sanellessa ehdot, pikemminkin pitäisi pyrkiä aitoon dialogiin. Ohjauskeskustelu voidaan kuitenkin jäsentää osavaiheisiin, jotta vuorovaikutuksen keskeiset tekijät, edellä mainittuine elementteineen ja rakenne erottuisivat. 

    Ohjauskeskustelun vaiheita:
     
  1. Keskustelun avauksessa tavoitteena on orientoituminen ja myönteisen ilmapiirin luominen.
  2. Selvitysvaiheessa tutkitaan ohjattavan tilannetta ja ongelmaa; analysoidaan tosiasioita, niiden aiheuttamia tunteita ja elämyksiä ja ohjattavan omaa arviota tapahtuneesta. Tilanne pyritään jäsentämään nimenomaan ohjattavan näkökulmasta. 
  3. Jäsentämisvaiheessa pyritään ymmärtämiseen. Ohjaaja auttaa ohjattavaa laajentamaan näkökulmaansa tilanteeseen tuomalla lisää tietoa, tulkitsemalla tai tekemällä vastakkainasetteluja jne.
  4. Päätöksentekovaiheessa muotoillaan tavoitteet, jotka edesauttavat tilanteen käsittelyä ja hallintaa. Tavoitteiden on oltava paitsi ongelman kannalta relevantteja, myös toteuttamiskelpoisia: konkreettisia ja oppijan saavutettavissa olevia. Ohjaaja ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan auttaa oppijaa löytämään niitä itse.
  5. Päätösvaiheessa laaditaan käydyn keskustelun pohjalta tiivistelmä ja toimintasuunnitelma, jolla asetetut tavoitteet pyritään saavuttamaan, ja ryhdytään toteuttamaan tätä suunnitelmaa. 
Keskustelussa siis paitsi puhutaan, myöskin ajatellaan; ohjaajan ei pidä "täyttää" hiljaisia hetkiä turhalla puheella. Ohjaajan kannalta on keskeisintä auttaa oppijaa itse näkemään oma tilanteensa ja ymmärtämään sen eri puolia - ja samalla kehittämään ratkaisuja eteenpäin pääsemiseksi. Ohjaajan ei siis pidä antaa valmiita ohjeita, vaan kuunnella, antaa palautetta ja tulkintoja omasta näkökulmastaan; olla "toteava asiantuntija", kriittinen mutta rohkaiseva. 


Lähteet

Päivitetty 31.12.2002/Päivi Mäkinen