Kokemuksellinen oppiminen


Kokemukset oppimisen resursseina

Oppimiskäsityksistä erityisesti ns. humanistinen näkemys korostaa kokemusten tärkeyttä oppijan aktiivisessa toiminnassa. Jokainen oppija tuo oppimiseen mukanaan omat, ainutlaatuiset kokemuksensa, jotka parhaimmillaan monipuolistavat ja laajentavat oppimisen kohteena olevia asioita. Vaikka kokemukset ovatkin jokaisen henkilökohtaisia, ne voidaan "jakaa" muiden oppijoiden ja opettajien/tutoreiden kanssa. 

Pelkkä kokemusten olemassaolo ei kuitenkaan takaa oppimista, vaan se saattaa jäädä pinnalliseksi ilman niiden tietoista "käsittelyä". Niinpä tietoisessa kokemuksellisessa oppimisessa on mukana myös kognitiivinen näkökulma, joka lähentää kokemuksellisuutta konstruktivistiseen oppimisen näkemykseen. 


Kokemusperäisen oppimisen malli

Ehkä tunnetuin ja käytetyin kokemusperäisestä oppimisesta esitetty malli on Kolbin oppimisen syklinen malli. 

Keskeisintä mallissa on sen sisältämät kaksi perusulottuvuutta:

  1. Ymmärtämisen ulottuvuus
  2. Muuntelun ulottuvuus
Ymmärtämisen ulottuvuuden ääripäät ovat kokemus ja käsitteellistäminen. Tähän ulottuvuuteen sisältyvät keskeisesti motivaatioon ja tiedolliseen ymmärtämiseen liittyvät asiat. Tarvitsemme käsitteitä, jotta voimme ymmärtää ja tiedostaa, mitä meille on tapahtunut. 

Muuntelun ulottuvuuden ääripäät ovat reflektio ja toiminta (soveltaminen). Tähän ulottuvuuteen sisältyvät sisäisen ja ulkoisen toiminnan välinen muuntelu. Voimme havainnoida ajattelemalla niin toiminnan aikana kuin toiminnan jälkeen sitä, mitä meille toimiessamme tapahtuu. 


Kokemuksellisen oppimisen keskeisiä piirteitä

Oppiminen on jatkuva prosessi, joka perustuu kokemuksiin ja niiden analyysiin. Prosessi etenee syklisesti, sillä onnistunut oppimisprosessi tuottaa aina uutta sovellettavaa tietoa ja uusia kokemuksia, jotka jälleen "käsitellään", reflektoidaan. 

Kokemusten yksilöllisyydestä huolimatta oppimisessa on keskeistä yksilön ja ympäristön välinen yhteistyö. Oppijoiden käsitysten pysyvyys ja/tai toiminnasta aiheutuvat muutokset syntyvät yksilön persoonallisuuden ja ulkoisten tekijöiden välisenä interaktiona, vuorovaikutuksena.  Oppimisen yksilöllisyys ei siis tarkoita sen sosiaalisen ulottuvuuden unohtamista.


Kokemuksellinen oppiminen käytännössä

Aikuiskasvatuksen perusperiaatteisiin on perinteisesti kuulunut opiskelijoiden kokemusten huomioon ottaminen yhtenä rikkaana oppimisresurssina. Käytännössä se on tullut esille varsinkin enemmän tai vähemmän "vapaamuotoisessa" aikuisopiskelussa. 

Viimeisten vuosien aikana kokemusten arvo on huomattu laajemminkin. Reflektiivisten ja metakognitiivisten taitojen kehittyessä arkipäivän kokemuksista päästään etenemään uusille abstraktiotasoille, jolloin kokemuksista todella opitaan, eikä niistä keskusteleminen ole (ainakaan pelkästään) viihdyttävää tarinoimista "tehokkaan" opiskelun lomassa.  Kokemuksellista vuorovaikutuksellista oppimista edistäviä avoimia oppimisympäristöjä tarjoavat esim. monimuoto-opetuksen tutoropintopiirit ja verkko-opiskelun asynkroniset ja synkroniset keskustelufoorumit.


Lähteet


Päivitetty 31.12.2002/Päivi Mäkinen