Kirjoittamisen prosessi ja prosessikirjoittaminen


Missä on kirjoittamisen mieli?

Joillakin ihmisillä on myötäsyntyinen tarve kirjoittamiseen, mutta on myös tilanteita, jolloin kirjoittaminen on välttämätöntä ja väistämätöntä. Kun ei ole muuta mahdollisuutta, tottumatonkin tarttuu kynään. Opiskelussa kirjoittaminen nähdään monesti pakollisena tuotoksena, eikä sen arvoa huomata. Osaamme kirjoittaa mekaanisesti - pystymme laittamaan sanoja järjestykseen ja jollekin onnistuu jopa oikeakielisyys pilkun paikkoineen. Oppimisen kannalta prosessi jää kuitenkin puolitiehen, jos emme mieti kenelle kirjoitamme, mistä kirjoitamme, mitä haluamme sanoa ja miksi.
"Mutta yksi vastaus kirjoittajalla on oltava. Jokainen hänen kirjoittamansa sana on matkalla kohti sinää, joka täydentää kirjoitettua ja tekee sen mielekkääksi".
(Horace Engdahl)

Prosessikirjoittamisen ideana on kiinnittää huomiota kirjoittamisen kokonaisuuteen - se alkaa ennen kuin kynästä tai paperista on tietoakaan - toisaalta se jatkuu vielä viimeisen pisteen jälkeen - lukijan ajatuksissa. Kirjoittamisessa ihminen on aktiivisessa vuorovaikutuksessa niin ulkoisen ympäristön kuin itsensäkin kanssa, eikä kirjoittamisen kommunikatiivista luonnetta saakaan unohtaa. Kirjoittamisen välityksellä ihmiset viestittävät toisilleen; sillä on mielekäs tarkoitus. Nimenomaan lukija täydentää kirjoittamista ja tekee siitä mielekkään.

Harvoin kirjallisia oppimistöitään tekevät opiskelijat ajattelevat olevansa varsinaisesti "kirjailijoita", mutta prosessikirjoittamisessa pyritään hakemaan kirjoittamiseen samoja elementtejä kuin mitä ammattikirjoittajat käyttävät. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan kangistua mihinkään valmiiseen prosessikirjoittamisen kaavaan, vaan pyritään löytämään itse kullekin sopivaa kirjoittamisen tapaa. 

    Pohdi omia tapojasi ja tottumuksiasi:
  • miten ideat syntyvät ja syvenevät?

  • Tarkkailetko ympäristöäsi, kirjoitatko muistiin havaintojasi, keräiletkö mielenkiintoisia artikkeleita? Ideat tulevat ja menevät, miten varmistat niiden saatavuuden, kun aika on kypsä niiden kehittelylle?
  • missä ja miten kirjoittaminen parhaiten sujuu?

  • Minkälaisessa fyysisessä tilassa kirjoitat mieluiten? Kaipaatko rauhaa ja hiljaisuutta, vai tuttuja taustaääniä? Käytätkö kynää vai kannettavaa - tai jotain siltä väliltä?
  • miten valmistaudut kirjoitustyöhön?

  • Aloitatko summamutikassa vai teetkö huolellisen etukäteissuunnitelman? Käytätkö aikaa vähän vai paljon kirjoittamisen hahmottamiseen. Mitä olet mieltä seuraavasta erään kirjailijan (Madeleine L`Engle) näkökulmasta: "Et voi aloittaa tyhjästä, joka muuttuisi joksikin. Mutta jos aloitat suunnitelmasta, sinulla on jotain, mitä muunnella."?
  • kirjoitatko useita versioita?

  • Muokkaatko kirjoituksiasi, vai kirjoitatko kerralla valmiiksi? Oletko tyytyväinen teksteihisi? Kiinnostavatko ne sinua - sinähän joka tapauksessa olet kirjoituksesi ensimmäinen lukija?!!
  • mitä teet, kun kirjoittaminen ei suju?

  • Koetko kirjoittamisen tuskaa? Se on tavallista myös kirjailijoilla, jos se yhtään lohduttaa. Onko sinulla kirjoittamisen suhteen "kuivia kausia", jolloin paperille ei synny mitään, vaikka pitäisi? Oletko kärsivällinen kirjoittaja? Miten kohtaat kirjoittamisen vaikeudet, pidätkö tauon ja rauhoitut, jätät kirjoittamisen pitemmäksi aikaa ja palaat siihen uusin mielin, jatkat hampaat irvessä?

Prosessikirjoittamisen malli - vaan ei kahle!

Prosessikirjoittamiseen kuuluu olennaisesti joustavuus ja yksilöllisyyden huomioon ottaminen. Prosessikirjoittaminen on ongelmien ratkomista tiettyyn tavoitteeseen pääsemiseksi. Se voi muodostua hyvin erilaiseksi eri ihmisillä ja vaihdella samallakin ihmiselle eri kirjoitustehtävien mukaan.

Aiheen valinta, aiheeseen tutustuminen (ideoiden ja tietojen keruu), kirjoitelman rungon rakentaminen, ensimmäisen version kirjoittaminen, palaute, muokkaaminen - toinen kirjoituskerta, viimeistely - julkaisukuntoon saattaminen (kieliasun tarkastaminen), julkistaminen. Siinä pelkistetysti prosessikirjoittamisen vaiheet. Kyseessä on kuitenkin vain malli, jota ei ole tarkoitus noudattaa kaavamaisesti, niin että kirjoittamisen ilo muuttuukin kahleeksi.

Seuraavassa kuviossa esitetään prosessikirjoittamisen eteneminen graafisesti:

Lähde: Linnakylä ym. 1989.

Palautteella on suuri merkitys prosessin etenemisessä, vaikka joskus tuntuukin, että keskeneräisten töiden antaminen muitten arvioitavaksi on uhkarohkeaa ja paljastavaa. Rakentavan palautteen antamista, rohkaisua ja niiden vastaanottamista olisi syytä ehkä opiskella, koska elävä vuorovaikutus muitten kanssa on kirjoittamisen ja ajattelun kehittymisen ehto. Palautteen antajan ei tarvitse olla aina opettaja ja tutor, vaan se voi olla kuka tahansa lukutaitoinen ihminen - erilaiset ihmiset kiinnittävät huomiota erilaisiin asioihin, mikä voi olla ihan hedelmällistä kirjoittajan kannalta. 


Luovan kirjoittamisen elementit

Ilman luovuutta ei ole muutosta eikä kehitystä. Ilman muutosta ja kehitystä ei ole oppimista. Kirjoittaminen voidaan nähdä myös oppimaan oppimisen välineenä, ajattelutaitojen kehittäjänä. Kirjoittamista edellyttävissä oppimistehtävissä ei yleensä haeta olemassaolevan tiedon toistamista, sillä miksi toistaa asioita, jotka ovat jo kaikkien luettavissa tai muuten saavutettavissa. Kirjoittamisen taito onkin aika monimutkainen, sillä monesti asiantuntijan on vaikeampi kirjoittaa kuin aloittelijan. Se voi liittyä nimenomaan siihen, että tottunut kirjoittaja pyrkii luomaan uutta tai ainakin uudella tavalla ilmaistuja ajatuksia muokkaamalla tietoa. Tällaisessa tapauksessa kirjoittaminen on luovaa toimintaa.

Luova kirjoittamisprosessi etenee valmistautumisesta loppukehittelyyn useimpien vaiheitten kautta, se harvemmin onnistuu kertaistumalta. Luova prosessointi vaatii aina aikansa. Seuraavassa lyhyesti prosessin eri vaiheitten luonnehdintaa. 

Valmistautuminen Valmistautuminen on aineiston hankintaa ja ongelman miettimistä, ja olennaisen tärkeä osa prosessia.
Ratkaisuyritykset Pyritään löytämään keskeisimpiä näkökulmia aiheeseen. Odotettavissa tunteenomaista ärtymystä, masennusta jne..
Kypsyttely Erilaisten vaihtoehtojen miettimistä ja muhimista.
Oivalluksen hetki Ratkaisu ja kokonaiskuva syntyy.
Loppukehittely Eikä sitten enää muuta kuin hiomista!


Lähteet


Päivitetty 31.12.2002/Päivi Mäkinen