Dialogi oppimisessa ja opetuksessa



Vuorovaikutuksen välineitä

Vuorovaikutus muitten kanssa on tärkeä osa oppimista. Se edistää argumentointitaitojen ja kriittisen ajattelun kehittymistä. Vuorovaikutuksessa ihminen voi vaihtaa mielipiteitä, esittää ja perustella omia näkökantojaan ja arvioida, paitsi omiaan, myös muiden esittämiä väitteitä ja perusteita. Nykyisessä informaatiotulvassa on tärkeää oppia valitsemaan tietoa. Valintojen tekeminen edellyttää kriittistä asennetta tietoa kohtaan ja taitoa arvioida erilaisten asioiden ja käsitysten ansioita ja heikkouksia.

Uusissa oppimisympäristöissä välitön vuorovaikutus saattaa olla hyvinkin vähäistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sitä ei olisi ollenkaan. Erilaiset vuorovaikutusvälineet ja -kanavat tekevät viestinnästä erilaista.
 

Vuorovaikutuksen välineitä uusissa oppimisympäristöissä ovat esim.
  • puhelin 
  • videoneuvottelu
  • sähköposti
  • www-oppimisympäristöjen keskustelupalstat

Erilaiset välineet ja kanavat antavat mahdollisuuden myös sellaisille henkilöille, jotka eivät kasvokkaisessa keskustelussa saa ääntään kuuluviin. Toisaalta puhelin ja video - ainakin useitten osallistujien audio- ja videoneuvottelukäytössä - nostavat keskusteluun osallistumisen kynnystä, eikä opettajalle/tutorille soittaminenkaan aina ole helppoa. 

Sähköposti ja www-sivuilla käytävät keskustelut rohkaisevat paremmin osallistumista, koska ne ovat ajankäytöllisesti joustavia ja mahdollistavat anonyymiteetin - tällöin eivät välittömässä vuorovaikutuksessa olennaisesti vaikuttavat yksilön oheisviestit, kuten ulkonäkö, ilmeet, eleet, vaatetus yms., vie huomiota itse asiasta.


Dialogi - vastavuoroista ja tasavertaista keskustelua

Tasavertainen vuorovaikutus ei ole perinteisesti kuulunut suomalaiseen kouluun, meillä ei ole kehittynyttä keskustelu- ja argumentointikulttuuria, vaan enemmänkin meitä leimaa yhä edelleen auktoriteettien kunnioitus ja arkuus omien mielipiteitten esittämiseen. Nämä estävät meitä asettamasta "asiantuntijoiden" esittämiä väitteitä kyseenalaisiksi - toisaalta emme myöskään halua toisten loukkaantuvan kritiikistä ja kommenteista, meillä kun ei ole välttämättä valmiuksia ottaa kritiikkiä rakentavasti vastaan.

Keskustelu on todettu monessa käytännön aikuisopintotilaisuudessa erittäin hyväksi opetuksen muodoksi. Aikuisilla on tietoa, kokemusta ja näkemystä - heillä on resursseja annettavanaan yhteiseen dialogiin. Dialogia voi käydä yhtä hyvin kirjallisesti, esim. sähköpostin välityksellä tai keskustelupalstoilla, kuin suullisestikin lähiopetuksessa.
 

Dialogi on enemmän kuin pelkkä keskustelu, se on luova prosessi, joka ei ole ainoastaan informaation seulomista, vaan eläytymistä eri ratkaisuvaihtoehtoihin ja omien ajatusmallien kyseenalaistamista. Dialogin välityksellä oppijalla on mahdollisuus oman tietoisen harkinnan kautta koetella oppimisen kohteena olevia ajatuksia, uskomuksia, teorioita, käsityksiä jne.

Perinteisesti kouluopetuksemme on nojannut opettajan auktoriteettin ja tietävyyteen oppijan ollessa erehtyväinen ja tietämätön. Käydyt keskustelut ovat olleet enemmänkin opettajakeskeisiä monologeja kuin tasavertaisia dialogeja. Avoimessa oppimisessa oppijan olisi kuitenkin kyettävä nousemaan sellaiselle tiedolliselle ja kielelliselle tasolle, että aitoon dialogiin olisi mahdollisuus. Tämä on yksi oppimiskulttuurin muutoshaasteista.


Pedagogisen dialogin tunnusmerkit

Aidossa dialogissa ihmiset kohtaavat toisensa erillisinä, tasavertaisina persoonina ja ovat valmiita kohtaamaan omista käsityksistään poikkeavia näkökulmia. Keskeistä dialogissa on väitteiden testaaminen, jolla tarkoitetaan nimenomaan toisen mielipiteen merkityksen arviointia. Väitteistä (niin omista kuin muittenkin esittämistä) ei etsitä heikkouksia, vaan niiden voimaa - kysymyksessä on siis enemmänkin ajattelun kuin argumentoinnin taito. Dialogissa ei voi absoluuttisesti pitää kiinni omista kannoista tai koetella vain toisten väitteitä - omat kannat täytyy laittaa testiin ja kyseenalaistaa ne, muussa tapauksessa kysymyksessä ei ole dialogi, vaan yksipuolinen monologi.

Dialogiin kuuluu, että siihen osallistuva henkilö on valmis kuuntelemaan toisia riittävällä sympatialla ja on kiinnostunut ymmärtämään toisen näkökulmia. Lisäksi täytyy olla valmis muuttamaan näkemyksiään, jos siihen löytyy perusteet. Dialogin tavoitteena on löytää keskusteluun osallistuneiden yhteisesti prosessoitu ymmärrys keskustelun kohteena olevasta asiasta - mikä ei kuitenkaan tarkoita konsensuksen hakemista. Onnistuneessa dialogissa voidaan päästä tulokseen, joka on enemmän kuin keskustelijoiden mielipiteiden summa - eikä se ole etukäteen ennustettavissa. Dialogi voi olla hyvinkin kovaluontoista, mutta sen olemukseen ei kuulu toisen harhauttaminen eikä toisten mielipiteiden tai persoonan halventaminen. Käytännössä halu pyrkiä yhteiseen merkitykseen voi olla vaikeaa juuri opettajalle, joka saattaa pelätä auktoriteettiasemansa menettämistä. Aito dialogi edellyttääkin toisenlaista asennoitumista kuin opettajakeskeinen keskustelu.

Dialogin edellytyksenä on erilaisten ihmisten osallistuminen keskusteluun. Aikuisopiskelussa erilaisuus on yleensä luonnollista, mutta joissain tapauksissa liian radikaali erilaisuus voi herättää myös pelkoja ja epäluuloja, jolloin dialogiin osallistumisen kynnys nousee. Dialogiopetuksen suurimpia haasteita onkin erilaisuutta koskevien pelkojen ja ennakkoluulojen voittaminen.

Dialogin käyttäminen opetuksessa ja oppimisessa on mitä parhain tapa, lukemisen ja kirjoittamisen ohella, koetella omia ja muitten ajatuksia, löytää uusia merkityksiä asioille ja tuottaa uutta. Jotta dialogi opetus/oppimistilanteessa onnistuisi, se edellyttää tietynlaisten kommunikatiiviseen toimintaan liittyvien "sääntöjen" noudattamista.
 

Pedagogisen dialogin "säännöt":

Osallistuminen:

Osallistuminen edellyttää aktiivisuutta ja sen on perustuttava vapaaehtoisuuteen. Jokaisella osallistujalla on oltava mahdollisuus vaikuttaa keskustelun aiheeseen, asettaa kysymyksiä ja haastaa esitettyjä näkemyksiä.

Sitoutuminen:

Kommunikatiivisena toimintana dialogin päämääräänä on yhteisesti prosessoituun ymmärrykseen tai merkitykseen pyrkiminen, vaikkei sitä saavuttaisikaan. (Voi olla, että dialogilla saavutetaan jotain muuta yhtä arvokasta.) Osallistujilta vaaditaan

  • keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä
  • kykyä kuunnella muita 
  • taitoa ja uskallusta ilmaista itseään
  • kykyä perustella väitteitään
  • taitoa kysyä - kysyminen on jopa tärkeämpää kuin vastausten etsiminen! 
Osallistuminen on siis otettava tosissaan, eikä saa luovuttaa ensimmäisen vastoinkäymisen tai vastaväitteen kohdalla.

Vastavuoroisuus:

Osallistujien kesken vallitsee keskinäinen kunnioitus ja huolenpito. Muilta ei voi vaatia mitään sellaista, jota ei vaadi itseltään. Eli jos vaadit perusteluja muilta, sinun täytyy perustella myös omat väitteesi; jos vaadit muita ottamaan omat näkemyksesi vakavasti, sinun on otettava vakavasti myös muiden näkemykset jne.

Vilpittömyys ja rehellisyys:

Harhauttaminen ja valehtelu eivät kuulu dialogiin, niitä ei saa käyttää edes keskustelun provosoimiseksi. Dialogiin sitoutuminen tarkoittaa myös vilpittömyyteen sitoutumista.

Reflektiivisyys:

Dialogin päämäärään kuuluu paremman ymmärryksen saaminen niin omien kuin toistenkin käsityksistä. Tämä edellyttää osallistujilta pyrkimystä kriittiseen itsereflektioon eli omien uskomusten ja ennakko-oletusten kriittistä arviointia. Myös toisten esittämät ajatukset on alistettava kriittiselle reflektiolle, ei siksi, että ne kumottaisiin, vaan niiden testaamiseksi ja yhteisen merkityksen luomiseksi.

Onnistunut dialogi on kekseliästä, kriittistä ja avointa, jopa hauskaa. Onnistunut dialogi mahdollistaa kaikkien siihen osallistuneiden oppimisen.


Ohjaajan rooli dialogissa

Keskustelun taidot eivät ole myötäsyntyisiä, eivätkä ne välttämättä ole päässeet perinteisessä koulukulttuurissamme kehittymään.  Kuitenkin omien näkemysten argumentointi, esille tuominen ja niiden perusteleminen sekä  puolustaminen, samoin kuin keskustelukumppaneiden kuunteleminen ja heidän esittämiensä ajatusten arviointi, ovat avainasemassa oppimiskeskustelussa. Dialogia voidaan harjoitella niin suullisissa keskusteluissa kuin kirjallisestikin, vaikkapa sähköpostikeskusteluissa tai tietoverkon keskustelupalstoilla yms.

Dialogissa tarvittavat kommunikatiiviset taidot ovat opittavissa - niin kuunteleminen, sanominen, perusteleminen kuin keskittyminen jne. ja niitä on mahdollista kehittää. Ohjaaja voi itse toimia esimerkkinä ja opastaa muita.
 

Dialogissa kaikki ovat tasavertaisia. Ohjaaja voi huolehtia siitä, että puheenvuorot jakaantuvat tasaisesti ja että kaikki tulevat kuulluksi. 

Vastauksia tärkeämpiä ovat kysymykset. Ohjaaja voi etsiä kysymyksiä ja rohkaista myös muita niiden etsimiseen ja esittämiseen. 

Ohjaaja voi vaikuttaa siihen, että keskustelussa tulee esille erilaisia mielipiteitä. Olennaista on niiden perusteleminen, ei se, kuka ne esittää. 

Ohjaaja ei kuitenkaan saa olla "kukkona tunkiolla" keskustelussa, vaan hän voi johdatella puheenvuoroja sivusta. 

Ohjaajan täytyisi huomioida erityisesti ujot ja arat keskustelijat, tuettava ja rohkaistava heitä esittämään omia näkemyksiään ja perustelemaan niitä. 

Ohjaajan ja ryhmän välinen suhde on dialoginen, se luo perustan onnistuneelle ja tulokselliselle yhteistyölle ja ryhmän yhteiselle oppimiselle. Ohjaajalta se vaatii aikaa ja kykyä seurata keskustelua sivusta, kuitenkin tarvittaessa rohkeutta hienovaraisesti puuttua siihen, esim. silloin, kun keskustelu muuttuu monologiksi tai väittelyksi. 


Lähteet


Päivitetty 31.12.2002/Päivi Mäkinen