Oppimisen arviointi


Tässä jaksossa kysytään tarvitaanko arviointia ja miksi, tarkastellaan arvioinnin erilaisia tehtäviä ja pohditaan oppijakeskeistä arviointia. 


Aavalla merellä avoimin purjein...

Minkälaista mahtaisi olla, jos parin vuoden sitkeästä avoimen yliopiston opiskelusta ei saisi lainkaan palautetta muilta kuin itseltään? Tai jos palaute annettaisiin kertarysäyksellä opintojen loppuessa? Joku tietenkin saattaisi huokaista helpotuksesta; tehtävät tulisi tehtyä, opintojaksot suoritettua ilman sen kummempia pohdintoja arvioijan kriteereistä. Vain omat odotukset ja kunnianhimo ohjaisivat opintietä eteenpäin. Jos nekään! 

Todennäköisesti into lopahtaisi aika pian, olo olisi kuin purjeveneellä keskellä valtamerta - ja ilman kompassia. Joka suuntaan pääsisi ja todennäköisesti jossain vaiheessa osuisi jollekin rannalle, mutta minne ja koska? Ja mitä tällä on tekemistä arvioinnin kanssa? Arvioinnin yhtenä tehtävänä on ohjata toimintaa tavoitteen kannalta tarkoituksenmukaisiin valintoihin. Arviointi antaa tilannekuvausta siitä, missä ollaan, minne mennään ja millä tavalla kannattaa edetä. Etenkään oppimisessa pelkän lopputuloksen arviointi ei anna kuin viitteen jostakin suuremmasta kokonaisuudesta. Arviointia tarvitaan koko matkan ajalta, niin ulkoista kuin sisäistäkin arviointia. 


Arvioinnin monet kasvot

Jokainen meistä on "joutunut" arvioinnin kohteeksi, sillä arviointi on muodossa tai toisessa aina mukana muodollisessa koulutuksessa, kuten avoimen yliopiston opinnoissa. Arviointi ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan sillä on omat tehtävänsä, jotka vaihtelevat tarpeen ja arvioitsijan mukaan. 

Arvioinnin erilaisia tehtäviä ovat mm. 

Toteaminen Itse asiassa toteaminen voi olla niin jokapäiväistä ja arkista arviointia, ettei sitä välttämättä osaa arvioinniksi edes nimetä, sillä toteaminenhan muodostaa lähtökohdan kaikelle toiminnalle. Toteamme jonkin asian tilan olevan nyt näin, ja tämä toteamus joko saa meidät tekemään jotakin tai sitten ei.
Ohjaus Toimintamme ei välttämättä ole aina tarkoituksenmukaista, siksi sitä kannattaa aina välillä vähän tarkastella. Arviointi saattaakin suunnata toimintaamme aivan uudenlaisiin valintoihin.
Valikointi Joudumme elämän aikana monenlaisiin valintatilanteisiin; mietimme esim. ammatinvalintaa, puolison valintaa ym. hyvin merkityksellisiä asioita. Valinnat voivat olla hyvinkin itseohjattuja. Toisaalta kaikkiin meitä koskeviin valintoihin emme aina pääse itse vaikuttamaan, tällöin ne ovat ulkoa ohjattuja. Arvioinnin valikoivan tehtävän taustalta löytyvät valintaan vaikuttavat arvot. Sille onkin ominaista, että se johtaa päätöksentekoon ja on aina myös vallan väline.
Motivointi Jos hyvin käy, arviointi lisää motivaatiota, mutta voi se sen sammuttaakin. Motivoiva tehtävä sitoo arvioinnin kokemuksellisuuteen ja yksilön omaan arviointikykyyn.
Kontrolli Kontrolloiva arviointi voi olla luonteeltaan toteavaa, mutta myös motivoivaa ja/tai ohjaavaa. Kontrolli tuo varmaan monelle mieleen käsityksen ulkoisesta "tsekkauksesta", ovatko annetut tehtävät suoritettu. Mikään ei kuitenkaan estä oman itsensä arviointia kontrollimielessä; se kuvastaa toimijan aktiivisuutta, omaa vastuuta ja omien tekojen tiedostamista. Kontrolli (niin itse tehty kuin ulkoinenkin) on kuitenkin syytä pitää tiukoissa rajoissa, ettei se estä mahdollisuutta uuden luomiseen oppimisessa.
Kehitys Kehittävä arviointi on olennainen osa toimintaa. Se sitoo toiminnan arvioinnin saumattomasti sen aktiiviseen kehittämiseen. Kehittävälle arvioinnille on ominaista arvioijan ja arvioitavan vastavuoroisuus - toki se voi perustua tai sisältää myös omaa ohjausta. Organisaatiotasolla tällainen prosessi saattaa kestää vuosia, eikä se onnistu ilman yksilöiden sitoutumista, avoimuutta, kokonaisvaltaisuutta ja mielekkyyttä.
Arviointi ei siis välttämättä aina kohdistu yksittäisen opiskelijan kertaluontoisiin suorituksiin, joita joku ulkopuolinen tarkkailee. Niin yksittäinen oppija, oppijaryhmä, opettaja, oppilaitos, tai vaikka koko koulujärjestelmä voivat olla arvioinnin kohteena. Myös arvioinnin syyt ja menetelmät vaihtelevat - perimmäisenä tarkoituksena kuitenkin on pyrkimys jonkinlaiseen muutokseen. 

Tässä yhteydessä keskitytään nimenomaan oppimisen arviointiin enemmänkin yksilöllisestä näkökulmasta. Arviointi on osa vuorovaikutuksellista oppimisprosessia ja siksi siitä täytyy keskustella samoin kuin muistakin opintoihin liittyvistä asioista. Itse asiassa arviointihan on opiskelijalle itselleen ensiarvoisen tärkeätä - miten muuten hän saisi tietoa omasta oppimisestaan ja pohjaa itsensä kehittämiselle. Opiskelijan oman arviointikyvyn kehittyminen ja kehittäminen ovat siksi tärkeitä. 


Oppijakeskeinen arviointi

Kun oppimisessa nykyään korostetaan korostetaan yhä enemmän oppijan 
  • omia kokemuksia 
  • yksilöllisiä oppimisprosesseja 
  • oman oppimisensa säätelyä, 
myös arvioinnin pitäisi kohdistua näihin. Kun erilaisten oppijoiden oppimisprosessit ja oppimistulokset ovat erilaisia, täytyy arvioinninkin kohdata laadullisesti erilaisia oppimistuloksia.  

Oppijan pitäisi pystyä itse vastaamaan siihen, 

  • mitä opitaan
  • miten ja 
  • mihin tarkoitukseen. 
Tietoinen oppiminen edellyttää reflektiivistä omaan toimintaan ja kokemuksiin kohdistuvaa tarkastelua ja arviointia. Kukaan ei opi oppijan puolesta, eikä kukaan näin ollen voi hänen puolestaan myöskään sanoa, kuinka hyvin hän on oppimisessaan onnistunut. Oppijakeskeisyys ei kuitenkaan arvioinnissakaan voi tarkoittaa sitä, että oppija jätetään oman onnensa nojaan, vaan että häntä autetaan ja tuetaan itsearviointivalmiuksien kehittämisessä.  Oppijakeskeisyys ei myöskään sulje pois opiskelun ja arvioinnin sosiaalisuutta - vertaisoppijat toimivat monesti varsin hedelmällisenä peilinä kaikille osallistujille.

Yhä useammin avoimen yliopiston opinnot suoritetaan muulla tavalla kuin perinteisti tenttimällä. Oppimisen prosessille on annettu enemmän tilaa ja aktiivista vastuuta oppimisesta on siirretty yhä enemmän opiskelijoille itselleen. Itsenäisten tehtävien (esim. etätehtävien) tekeminen antaa opiskelijalle suuremman vapauden, mutta toisaalta myös edellyttää paitsi oppimisen, myös itsearvioinnin taitoja. 

Itsearvioinnissa oppija itse arvioi omia toimintojaan, toiminnan edellytyksiä ja sen tuloksia. Tämä edellyttää tietoista ja kriittistä itsensä tutkimista, joka saattaa aluksi olla vaikeaa. Lopputulos voi kuitenkin palkita tekijänsä moninkertaisesti, sillä tavoitteenahan on oman oppimistoiminnan kehittäminen, muutos parempaan. 


Lähteet

Päivitetty 31.12.2002/Päivi Mäkinen