|
|
|
|
Politu 
|
Hallinta (governance) ja poliittiset instituutiotPolitiikan tutkimuksessa on 1990-luvulta lähtien luonnehdittu poliittisen päätöksenteon ja poliittisten järjestelmien käytäntöjen muutosta iskulauseella 'from government to governance'. Huomio on kiinnittynyt politiikkaverkostoihin, politiikkasektorien ja poliittisen järjestelmän alueellisten, valtakunnallisten ja kansainvälisten tasojen vuorovaikutuksen tiivistymiseen. Samalla demokratiakäsitteen ja -tutkimuksen merkitys on ajankohtaistunut ja luonut painetta uudistaa poliittisia instituutioita yhdistämällä tarkasteluun sekä alueellisia että kansainvälisiä näkökulmia valtiotason näkökulman lisäksi. Puoluetutkimus on tullut uusien haasteiden eteen. Valtiotason politiikan kansainvälistyminen ja uusien institutionaalisten mallien tarve on tuonut uutta lisäarvoa vertailevalle politiikan tutkimukselle. Governance-näkökulma on näkynyt vahvasti myös hallintoinstituution ja julkisten organisaatioiden sekä kansalaisyhteiskunnan järjestösektorin tutkimuksessa. Organisaatioverkostojen ja hallintoreformien tutkimus on tuonut esiin julkisen hallintoinstituution laaja-alaiset kytkennät ja muutostarpeen. Julkisen hallinnon reformien koherenssin tavoittelu ja poliittisen tuen tarve on synnyttänyt aktiivisen hallintopoliittisen toiminnan ja siihen liittyvät hallintojärjestelmän kehittämisen poliittiset linjanvedot. Kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa governance-näkökulma on vahvistunut, kun entistä keskeisemmäksi teemaksi on noussut politiikan ja talouden globalisoitumisen myötä kansainvälisten organisaatioiden ja taloudellisen integraation jäsentäminen sekä tähän taustaan kiinnittyvä uudenlaisten kansainvälisten poliittisten instituutioiden tarve (esim. Euroopan unionin perustuslain valmisteluprosessi). Kaiken kaikkiaan perinteisten institutionaalisten ja sektorikohtaisten rajojen murtuminen ja hämärtyminen on kohdentanut huomion identiteettien, luottamuksen ja sitoutumisen merkitykseen poliittisessa ja hallinnollisessa sekä ylipäätään organisaatioiden toiminnassa. Tätä taustaa vastaan voidaan ymmärtää myös sosiaalisen pääoman tutkimuksen aktivoituminen ja soveltaminen hyvin erilaisiin konteksteihin politiikan, hallinnon, organisaatioiden ja johtamisen tutkimuksessa. Tämä tutkimusote pyrkii yhdistämään toimintateoreettisen tarkastelutavan ja institutionalistisen tarkastelutavan yhtenäiseen viitekehykseen. Tutkimusotteen ideana on tarkastella, miten tavoitteelliset toimijat toimivat määrättyjen institutionaalisten rajoitteiden olosuhteissa. Tämä viitekehys antaa mittavia mahdollisuuksia ylittää monien eri tieteenalojen rajoja ja sulauttaa toisiinsa tutkimusperinteitä, joilla aikaisemmin ei näyttänyt olevan yhteisiä kosketuspintoja. Tutkimus jakaantuu kahteen pääalueeseen. Yhtäältä tutkitaan sitä, miten määrätyt institutionalistiset pelisäännöt vaikuttavat toimijoiden toimintaan. Tällainen tutkimus voi perustua niin rationaalisen valinnan malleihin kuin empiirisiin, behavioraalisiin tarkasteluihin. Toisaalta tutkitaan instituutioiden ominaisuuksia. Tutkimus voi kohdistua esimerkiksi äänestysmenettelyjen tai neuvottelumenettelyjen ominaisuuksiin tai siihen, miten instituutiot vaikuttavat oikeudenmukaisuuden tai tasa-arvon toteutumiseen. Politiikan ja talouden kansainvälistymiseen perustuva keskustelu hallittavuuden ongelmista (governance) ja uudenlaisista hallinnan regiimeistä edellyttää niin ikään instituutioiden ominaisuuksien analysointia. Poliittisten instituutioiden mallit. Akatemiaprofessori Hannu Nurmen johtama Models of Political Institutions -hankkeessa tutkimuksen kohteena ovat poliittisten instituutioiden mallit. Hankkeessa on neljä tutkimusteemaa: 1) Euroopan unioni ja sen edessä oleva instituutiokehitys. Hanke kohdistaa huomion kahteen erityisteemaan EU:ssa: a) ministerineuvoston päätöksentekomenettelyihin ja b) Euroopan parlamentin vaalitapaan. Toistaiseksi tiedetään varsin vähän siitä, miten päätöksenteko ministerineuvostossa etenee. Hankkeen piirissä on tarkoitus esitellä ja arvioida erilaisia menettelyjä. Yhtenäinen vaalitapa kuuluu EU:n pitkän tähtäimen tavoitteisiin. Hanke esittelee ja arvioi erilaisten vaalitapojen vaikutuksia Euroopan parlamentin koostumukseen ja edustusperiaatteisiin. 2) Sosiaalisen valinnan teoria ja ei-kokeellinen kausaalianalyysi muodostavat toisen pääteeman projektissa. Hanke tutkii yhtymäkohtia äänestämisen teorian, tilastollisen otantateorian ja monikriteeripäätöksenteon välillä pyrkimyksenä arvioida toimintakykykriteerejä, indeksejä ja mittoja, joita on käytetty mm. yliopistojen arvioinnissa. 3) Kolmannen tutkimusteeman muodostavat epätäsmällisiin käsitteisiin perustuvat mallit. Hanke jatkaa kansainvälistä tutkimusyhteistyötä sumeiden (fuzzy) ja karkeiden (rough) joukkojen sovellusten alalla. Työ tähtää uusien ratkaisukäsitteiden määrittelyyn ja soveltamiseen äänestyspelien teoriassa. 4) Neljäs pääteema liittyy federalismiin ja desentralisoituihin mekanismeihin. Näitä tutkitaan yhtäältä empiirisesti analysoimalla federalismin perusteluja Yhdysvaltain ja EU:n tapauksissa, toisaalta soveltamalla mekanismien laadintateoriaa, jonka puitteissa voidaan puhua federalististen järjestelyjen optimaalisuusehdoista. Näiden ehtojen arviointi avaa uuden näkökulman EU:n instituutiokehitykseen. Edustuksellisen demokratian vertaileva tutkimus. Edustuksellisen demokratian vertailevat tutkimukset ovat tuoneet monia lisiä yhteiskunnallisten instituutioiden (pelisääntöjen) ja ihmisten toiminnan välisen suhteen tutkimukseen. Vertailevan tutkimuksen avulla voidaan etsiä vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: Minkälaiset yhteiskunnalliset olosuhteet edistävät demokratisoitumista autokraattisista järjestelmistä demokratiaan siirtyvissä maissa? Miten demokraattinen järjestelmä vaikuttaa kansalaisten yhteisölliseen sitoutumiseen tai ihmisten hyvinvointiin? Minkälaiset yhteiskunnalliset olosuhteet ovat omiaan edistämään vahvaan luottamukseen perustuvien sosiaalisten suhteiden ja sosiaalisen pääoman vahvistumista? Minkälaiset tekijät vaikuttavat siihen, kuinka legitiimiksi kansalaiset kokevat yhteiskunnan vallitsevat hallitsemislaitokset? Miten demokratian institutionaaliset järjestelyt vaikuttavat kansalaisten poliittisen osallistumisen aktiviteettiin ja osallistumistapoihin? Hallittavuuden ongelmat (governance). Hallittavuuden ongelmat ovat nousseet yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen keskiöön, kun politiikkaa ja talous ovat kansainvälistyneet. Kansainvälistymisen seurauksena kansallisvaltioiden suvereniteetti on heikentynyt kahdella suunnalla, valtion sisällä kansalliseen taloudelliseen järjestelmään nähden että kansainvälisellä tasolla valtion ulkopuolisiin kansainvälisiin toimijoihin nähden. Voidaan sanoa, että yhteiskuntaan vaikuttavia päätöksiä tehdään aikaisempaa enemmän perinteisen kansallisvaltion poliittisen päätöksenteon ulkopuolella joko kansallisena taloudellisena päätöksentekona, kansainvälisenä taloudellisena päätöksentekona tai kansainvälisenä poliittisena päätöksentekona. Hallittavuuden ongelmia käsittelevässä tutkimuksessa tarkastellaan, millä tavalla nämä uudet päätöksenteon muodot kehittyvät, minkälaisia regiimejä niistä kehittyy, ja millä tavalla kansainväliselle tasolle kehittyvät regiimit voisivat olla kansanvaltaiseen ohjaukseen ja kontrolliin perustuvia. Globalisoituneen maailman- ja toimijasuhteiden tutkimus on näkyvimmin edustettuna monitieteisessä Suomen Akatemian Globaalin hallinnan huippuyksikössä (Finnish Centre of Excellence in Research on Global Governance). Huippuyksikön tutkimuskohteita ovat muun muassa globaalin hallinnan poliittinen organisoituminen, globaalin talouden poliittinen hallinta sekä globaalin demokratian ja kansalaisyhteiskunnan mahdollisuudet ja rajoitteet. Tällä globaalin hallinnan poliittisella ulottuvuudella on keskeinen merkitys käytännön poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Huippuyksikkö pyrkii tutkimusalojensa kautta muodostamaan hyvin perusteltuja, innovatiivisia näkemyksiä globalisaatioon liittyvistä monimutkaisista prosesseista ja luomaan korkeatasoista tieteellistä kontribuutiota suomalaiseen globalisaatiokeskusteluun. Globaalin hallinnan huippuyksikön tutkimusryhmät koostuvat monipuolisesti niin professoritason tutkijoista kuin myös post-doc-tutkijoista sekä tohtorikoulutettavista. Päävastuulaitokset hallintaa ja poliittisia instituutioita koskevan koulutuksen järjestämisessä
|