on ajan täyttämistä säännönmukaisilla tapahtumilla. Sävelteosten muodon ymmärtäminen perustuu siihen, että tietyt musiikilliset ilmiöt seuraavat toisiaan sellaisella tavalla, jonka kuulija pystyy muistinsa avulla hahmottamaan. Rytmillä ei tarkoiteta ainoastaan mikrotason rytmillistä pulssia vaan myös makrotason musiikillisten tapahtumien säännönmukaisuutta. Esim. klassillisen sinfonian kolme osaa, nopea - hidas - nopea, muodostavat rytmillisen hahmon a-b-a.

Myös visuaalisissa ja kirjallisissa taideteoksissa on tietty rytmi, ilmiöiden ja tapahtumien johdonmukainen esiintyminen ja kehittyminen.

Rytmi on kaikissa muodoissaan keskeinen sävelteoksen tunnistamisen perusta. Joskus sävellykset voidaan tunnistaa pelkän rytminsä perusteella, ilman että kuullaan melodiaa, harmoniaa tai sointiväriä.