Melodia
Foniat
Keskiajan gregorianiikka
Gregoriaaninen musiikki
Gregoriaaninen melodia
Organumit
Melismaattinen organum
1200-luvun motetti
Keskiajan soitinmusiikki
Isorytmiikka
Imitaatiotekniikat
Renesanssin laulupolyfonia
Monodia
Melodian figurointi
Soinnullinen ajattelu
Fuuga
Sonaatti
Sonaatin teema
Lied
Atonaalisuus
Dodekafonia

Gregoriaaninen musiikki

on länsimaisen kristillisen kirkon jumalanpalvelusmusiikkia. Sen tekstit ovat peräisin joko suoraan Raamatusta, suureksi osaksi psalmeista, tai muusta uskonnollisesta ja liturgisesta runoudesta.

Jokaisen pyhäpäivän jumalanpalvelukseen kuuluu yleensä viisi kiinteää osaa, ns. messun ordinarium: Kyrie (Herra armahda), Gloria (Kunnia), Credo (uskontunnustus), Sanctus (Pyhä) ja Agnus Dei (Jumalan Karitsa). Lisäksi on lukuisia pyhä pyhältä muuttuvia osia. Kaikkiin näihin liittyi useita melodioita. Yhteensä gregorianiikkaan kuuluu satoja melodioita, jotka keskiajan kirkkomuusikot osasivat ulkoa. Laulutapa on yleensä joko antifoninen, mikä merkitsee kahden kuoron (esim. miehet ja naiset) vuorottelua tai responsorinen, mikä merkitsee solistin ja kuoron vuorottelua. Gregorianiikan yhteydessä melodian suhdetta tekstin tavurytmiin kuvataan seuraavasti:

  1. Syllabisessa melodiassa kutakin tekstin tavua vastaa yksi sävel.
  2. Neumaattisessa melodiassa yksi tekstitavu saa 2-4 melodian säveltä.
  3. Melsimaattisessa melodiassa yksi tekstitavu saa yli neljä melodian säveltä.