Melodia
Foniat
Keskiajan gregorianiikka
Gregoriaaninen musiikki
Gregoriaaninen melodia
Organumit
Melismaattinen organum
1200-luvun motetti
Keskiajan soitinmusiikki
Isorytmiikka
Imitaatiotekniikat
Renesanssin laulupolyfonia
Monodia
Melodian figurointi
Soinnullinen ajattelu
Fuuga
Sonaatti
Sonaatin teema
Lied
Atonaalisuus
Dodekafonia

Foniat

Monofonia tarkoittaa yksiäänistä melodiaa. Polyfonia tarkoittaa, että useampi melodia on soimassa samanaikaisesti. Yhteensä ne muodostavat harmoniavirtailun, joka kuitenkaan ei ole polyfonisen musiikin ensisijainen rakenneperusta, vaan pikemminkin seuraus samanaikaisesti soivista melodioista. Homofonia tarkoittaa musiikkia, jossa harmonian virtailu ikäänkuin kannattaa melodiaa, joka on sidottu harmoniavirtailuun ja on enemmän tai vähemmän sen tuote.

Monofonia, polyfonia ja homofonia ovat luonteenomaisia tietyille musiikin historiallisille kausille:

  1. Monofonia hallitsi pääsääntöisesti musiikillista ajattelua antiikin Kreikasta alkaen ensimmäisen kristillisen vuosituhannen loppuun saakka. Länsimaisen musiikkikulttuurin parhaiten tunnettu monofoninen traditio on gregorianiikka.
  2. Polyfonia oli pääasiallinen musiikillinen ajattelutapa n. vuodesta 1000 barokkiajan alkuun. Barokin aikakaudella n. 1600-1750 musiikillisessa ajattelussa vallitsi eräänlainen polyfonisen ja homofonisen hahmotustavan sekamuoto.
  3. Homofonia oli vallitseva musiikillinen ajattelutapa barokin jälkeisestä klassillisesta kaudesta 1800-luvun loppuun.

Tämän päivän länsimaisen taidemusiikin melodia-ajattelussa vallitsee erilaisten musiikillisten hahmotustapojen kirjo. Sen sijaan oman aikamme populaarimusiikki nojautuu lähes pelkästään homofoniseen ajattelutapaan.